Halpa ruoka maksaa!

May 16, 2013, 1:33 am

≫ Next: Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

$

0

0

Snip snip!

Aamulla oikein miettimällä mietin, että mistä sitä vois postata. Mikä on maailmassa niin väärin, että siitä vois tänne rustata? Ja mulle ei tullut oikein mitään mieleen. Kunnes sitten vaan mietin, että mikä mättää. Ja hittolainen, kaikkihan mättää! (vaikkakin kun oikein hyvin menee, tuntuu, ettei oikein mikään mätä, vaikka samat epäkohdat on silti olemassa).

Yksi mun suosikkimärinöitäni on ruoka. Ruokaan liittyy niiiiin paljon ihan hirveitä vääryyksiä. Kaikki eläinten oikeuksien polkemisesta ympäristömyrkkyihin ja mitä kaikkea siihen välille mahtuukaan. Musta tää on jotenkin niin kamalan kummallinen asia, tai siis se on, että kun meidän on ihan pakko saada ruokamme todella halvalla. Jotta meillä olis sitten varaa just vaikka lentolippuihin (saatiin omamme hetki sitten varattua!) tai merkkivaatteisiin. Tässäkin vähän tulee mieleen toi fb:ssä pyörinyt kuva urheiluhulluista. Miten me ollaan niin vieraannuttu (meinasin sanoa tärkeistä asioista, mutta mikä mä olen määrittämään mikä on tärkeää kenellekin) elämän perusasioista? Se, että jollain ei oikeasti ole varaa ostaa luomua tai reilun kaupan tuotteita (jotka muuten ihan nurinkurisesti on niitä väistämättä kalliimpia tuotteita, kun sen pitäis olla just toisinpäin -- niin että riistotuotannosta joutuis maksamaan ylimäärästä), on tietenkin ymmärrettävää, vaikka jotkut opiskelijat tai öö...vangit? Mistä hitosta toi tuli?? Mut ihan oikeesti, suurin osa porukasta olisi kyllä kykeneväisiä maksamaan ruoastaan enemmän. Enkä mä edes tarkoita, että kaikkien pitäis ostaa kaikki luomuna tai reilun kaupan tuotteina, vaan että ruokatehtailijat ei syöttäis meille kustannustehokkaasti sellaista kuraa, mitä meidän teollisesti valmistettu ruoka nykyään on. Kun kaikki pitää saada markkinoille mahdollisimman halvalla. Koko ajan tiukennetaan ja tiukennetaan, kun on saatava suuremmat ja suuremmat voitot.

Ketä se sitten haittaa, että me syödään halvalla? No se on tietenkin se ketjussa alimmalla askelmalla oleva, joka kärsii: tuotantoeläin, viljelijä, valmistaja. Niiltä ei kauheesti kysellä, että onko tää nyt sopiva hinta. No, eläimiä tietenkin kohdellaa kuin tunteettomia orjia, melkein kuin koneita (vaikka joissain tapauksissa taidetaan kyllä koneitakin, vaikka autoja, pitää paljon paremmin), joten niiltä on turha kysellä yhtään mitään. Eipä taida kyllä olla juurikaan valinnanvaraa niilläkään, joilta on passit takavarikoitu tai jotka on vaan myyty jollekkin plantaasille kaakaota tms. viljelemään. Kamalat määrät kurjuutta, jotta me saatais suklaamme ja tuplaespressomme vähän halvemmalla. Vino (Vihreät Nuoret) vaatii Maaseudun Tulevaisuuden mukaan  EU-tuet pois eläintuotannolta ja tilalle haittaveroa "jotta eläintuotannon hinta vastaisi sen ympäristölle aiheuttamia kustannuksia". Juuri näin!! Tälläisessä maailmassa mä haluaisin elää. Järkisyillä pystyttäis kumoamaan jotain ihan naurettavuuksia, eikä aina vaan mentäis niin kuin on aina ennenkin menty. Totuus on se, että a)liha on halpaa, koska me verorahoilla tuetaan sitä, b) eläimille ei tarvii millään lailla hyvittää sitä, että me riistetään niiden oikeus mielekkääseen elämään ja lopulta vielä sen kaiken kurjuuden päälle riistetään niiden henki c)ympäristölle ei myöskään tarvitse hyvitellä mitään siitä eläintuotannon aiheuttamasta jättiläismäisestä kuormituksesta. Hoitakoon joku muu sitten tulevaisuudessa ne ongelmat, jos niitä nyt edes voi ongelmiksi kutsua...

Mun postauksen keskipisteessä piti kyllä olla kehitysmaiden (onko kaikki köyhät maat kehitysmaita?) ihmisten riisto. Kehitysmaiden eläimiä en uskalla edes ajatella. Siis se, että sä ostat Euroshopperin ananasrenkaita ja maksat niistä murto-osan verrattuna siihen Reilun Kaupan ananakseen, niin kyllä siinä vähän herää ihmetys, että miten tää voi olla. Aivan varmasti siinä on kyllä osansa silläkin, että Euroshoppereita tehdään miljoona, kun reiluja tehdään vaan satatuhatta. Siis niissä tuotantomäärissä. Ja ehkä myös ostopaikasta riippuen voi kaupan katekkin olla erilainen eri tuotteilla. Minkä osuuden hinnanmuodostuksessa kyllä soisi jäävän vähäiseksi. Ällöttää ajatus siitä, että kauppias nostaisi luomun tai reilun kaupan tuotteiden hintaa entisestään saadakseen niistä vielä enemmän voittoa.

Näin hauskoja saa, kun itse tekee!

Reilun tai epäreilun kaupan lisäksi on sitten siis vielä se mitä meille myydään ruoan nimellä. Kaikista kamalimpana esimerkkinä varmaan se Kiinan tapaus, jossa maitoa jatkettiin muovilla...huh huh. Ei kannata juoda maitoa! Ainakaan lehmänmaitoa. Suomessa meno ei tietenkään ole yhtä villiä, mutta kyllähän niitä kohuja meilläkin nousee, kuten vaikka niistä hevosenlihapullista. Jota en tietenkään vegaanina ymmärrä ollenkaan, siis niinko täh? Mistä te kohkaatte? Ettekö oikeesti tiennyt, että teidän lihapullat sisältää eläimen lihaa? Vai siis oliko kyse siitä, että siellä saa olla jonkin vähemmän söpö lihaa, mut ei sit niiden söpömpien? Miten sitte vaikka pipot, joissa on söpö karvatupsu keikkumassa, eikö se haittaa että se on pupusta? Eikö puput ole söpöjä? Voiko sokea syödä mitä vaan? Kun se ei kerta näe kuinka söpöjä vaikka koirat tai kissat on? Tai kanat? Mutta sekään ei oikeastaan ollut se asia, vaan ennen kaikkea mitä vaikka vegaanisiin kekseihin tungetaan, ei-vegaanisista puhumattakaan. Kuraa, sokeria ja palmuöljyä. Kannattaisko vähän alkaa tekemään niitä ruokiaan itse, erityisesti herkkuja. Kun kerta noi kaupasta valmiina ostettavat on aikas kamalia. Lapsetkin on jo niin tottuneita kaupan hötöleipiin, että joku oikea Samsaran leipä ei maistu niille yhtään. Kun pitää olla ilmavuutta.

Voi ei, taas kamalan syyttävä postaus. Loppukevennykseksi eilistä ruokaa ja uudet sukkapöksyt (kiinasta...)

Mahdottoman onnistunut kokeilu, luomuriisistä ja kotimaisesta silken tofusta. Ja vähän muustakin.Säin kaikki neljä kulhollista.

Huiput sukkikset! Veikkaan, että kissat jää jalkoihin pysyvästi. Kunhan ennätän/on rahaa.

jk. en kyllä tiedä kuinka kauan jaksan näin "fiksua" blogia. Älkää odottako ihmeitä. Voi pilde! Meinas unohtua se arvonta! Koitan vielä tänään jaksaa/ennättää, mut huomenna sit viimeistään! Sorry! Mut aika on siis jo loppunut. Enää ei kannata kommentoida...

xoxo,
Raisa

---

Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

May 18, 2013, 1:12 am

≫ Next: Hanami ja melkoisesti kaikkea muutakin.

≪ Previous: Halpa ruoka maksaa!

$

0

0

Sorry! En vieläkään osaa laittaa tota pelkkää arvontapalkkia tänne, saitte siis melkein koko sivun! Arvonta on nyt sitten suoritettu, pari päivää myöhässä kunonollutkaikkeeyouknow...

Laskin kahteen kertaa kaikki arvontaan osallistuneet kommentit, sain molemmilla kerroilla 19 kommenttia, joten päätin, että se on sitten se maksimi, jonka tohon laitteeseen syötän. Kone (?) arpoi sattumanvaraisesti luvun 8, ja sitten kävin tarkistamassa, et kuka on jättänyt kahdeksannen kommentin (jtäin laskuista pois Hannan, joka liittyi kyllä lukijaksi, muttei osallistunut arvontaan. Onnetar, tai Random.org suosi tällä kertaa Valeriinaa, joka ehkä tästä sai lisäintoa blogien ymmärtämiseen :). Ja sitten kuulkaa, te muut voitte halutessanne tilata kirjan suoraan minulta :D Pystyn sattuneista syistä myymään sitä halvemmalla kuin useimmissa kaupoissa siitä pyydetään. Minä myyn postikuluineen 23 eurolla, ei pöllömpi hinta. Ja kaupan päälle saa ihanat paketoinnit ja omistuskirjoituksen - tähän ei kirjakaupat pystykään :). Ottakaa yhteyttä, niin hoidetaan käytännön asiat ja saadaan Kasvisseikkailu teillekin. Onnea vielä kerran kuitenkin Valeriinalle! Ota sinäkin yhteyttä minuun, joko jättämällä kommentin, jossa osoitteesi (kaikki kommentit tulee ensin ainoastaan minun tietooni, enkä tietenkään julkaise sellaista kommenttia muiden nähtäville!) tai sitten sähköpostilla pinkkisfun(at)gmail.com. Samoin voivat toimia ne, jotka kirjansa minulta tilaamalla haluavat. (niin, arvonta on sitten suoritettu, toivottavasti meni oikein mun laskut ja muut ja kuulkaa, vaikkei mennytkään niin se on nyt sit kuitenkin tässä tämä)

Hei! Ne pupuhommelit, jotka mulla olis viimeisimmässä postauksessa! Ne ei olleet mun tekemät! Pahoittelen, etten huomannut mainita asiasta heti! Ja olen tietenkin älyttömän hyvilläni, että ajattelitte että ne vois olla. :) Olen vaan säilönyt kuvan itselleni muistutukseksi, että täytyis joskus tehdä sen muotoisia leipiä. Googletin bunny shaped bread hetki sitten, ja sillä löytyy paljon youtube videoita ja reseptejä. Niin, ja anteeksi mulla alkaa taas sähköpostit ja kommentit täällä kasaantumaan. Nyt vaan on niin kamala kiire tms. Pari kolme päivää sitten olin sitä mieltä, et jos ne meinaa siellä lääkärissä tätä hyvää oloa jotenkin multa viedä pois niin mä kyllä kieltäydyn siitä ilosta. Mieli on muuttunut. Kaikista pahimmalta tuntuu se, kuinka koen että lapsetkin syyllistää mua. (enkä edes kertonut niille tilanneeni postimerkkejä reilulla seittemällä kympillä! Ainoastaan aloin innoissani kertomaan tarroista ja postikorteista ja heti tuli sellainen tyrmäys että oksat pois. Oikeesti ne tilaamani jutut oli kyllä ihan huippuja! Ja ihan erilaisia mitä aiemmin olen tilannut. Se ultrasöpökausi on tosissaan väistymässä ja antamassa tilaa aikuisemmalle, vähän kummalliselle söpölle. Mä teen näistä sit erikseen postauksen, kun ne on mun uusia suosikkeja). Hitto! Ei tälläisistä asioista tulis "julkisesti" puhua. Oikeesti. Syövästä ja polvivammoista kyllä, mut ei nyt sentään "näistä jutuista". Niin, että koitas nyt taas vähän ryhdistäytyä! Joo joo, yritetään.

Mulla on ollut ihan mahdotonta matalalentoa ruokien suhteen viimeiset öö...sanotaanko vaikka pari kolme kuukautta. Olen tehnyt pääsääntöisesti ihan älyttömän tylsiä ruokia ihan käsittämättömän innottomasti. Ja nyt taas paljon enemmän innostusta osoittaen. Just vaikka ne riisiannokset, ja sit eilenkin ruoka oli aivan ihanaa. Tälle päivälle en vielä tiedä mitä tulossa, itse ajattelin kyllä päivemmällä käydä kaupungilla, kun on ravintolapäiväkin ja sitten on vielä lisäksi Sörnäisissä Hämeentie 39:ssä (missä kohtaa se muuten on? Mä tiedän missä on 12 ja 152 -- Kääk! Mä olin hämeentiellä töissä, mut mä en enää muista mikä se osoite oli!! Ihan parasta! Mä kyllä vieläkin muistan, miltä ne kolme kaikista kauheint aihmistä näyttää.) Arts Exposed myyjäiset, jossa on ihana Emmi. Emmi on mun tämänhetkinen muusani.  Ai kauheeta, mä en olis ikinä uskonut sanovani tota ääneen! Mut Emmi on just sellanen aikuisempi, vähän kummallinen söpö. Ja aikuisemmalla tarkoitan vaikka sitä, ettei pukeuduta niinkuin alle kouluikäiset (esim. niin kuin minulla on ollut tapana), vaan ollaan vähän asiallisempia, ei kuitenkaan aikuismaisia. (Emmi välillä lukee mun blogia, joten tää on entistä kuumottavampaa.) Mä ajattelin myö syrittää ujuttaa siihen käynnin roihuvuoressa katsomassa niitä kirsikankukkia, kun huomenna Hanamijuhlapäivänä melko varmasti sataa :( Mut emmä kyllä niitä kaikkia kolmea pysty pyörällä hoitamaan. Enhän? No täytyy katsoa.

Haa! Siis ruoista. Mä tykkään texmexistä ihan todella paljon. Sitä ei kyllä juurikaan vegaanisena ravintoloista saa, kyllähän siis joitain juttuja, mut aika paljosta jäädään paitsi, jos meinataan ravintolassa sitä syödä. Joten melkeinpä aina texmexit syödään kotona. Ja niin eilenkin. (kaupassa sattu muuten tosi hassu juttu. En huomannut, että mun takaa oli tulossa joku nopeammin etenevä henkilö, vaan olin väistämässä käytävällä ollutta kärryä ihan normaalisti. Takaa kuitenkin sujahti joku otus, joka sanoi hyi helvetti ja mulkaisi perään pahasti. Mä sitten sattumalta lähdin seuraamaan sitä, ihan siis vaan joitakin metrejä, kun se meni samanaan suuntaan kuin mihin minäkin olin menossa. Tiukasti katsoin siihen, niin että kahdesti kuin se katsoi taakseen, minä tuijotin sitä suoraan silmiin. Ja sitten kävi niin, että se kääntyi juuri samalle käytävälle, kuin mille minäkin olin kääntymässä ja mä sit vielä vähän nopeutin tahtia ja kävelin vähän niinko robottimaisesti sitä tiukasti tuijottaen ja se meni ihan paniikkiin. Se ei siis ollut muutenkaan ihan tasapainossa (no, kukapa olis?) Se oli hassua.
Eilen kaupassa muistin aiemman postauksen vaahtoamisen ruoasta ja sen alkuperästä, puhtaudesta jne. Joten olin "pakotettu" ostamaan joko luomua tai sitten kalliimpia kotimaisia tuotteita. Paitsi tortillachipsit ostin kyllä Rainbow? merkkisinä, kun ne luomut oli niiin paljon kalliimpia. Yleensä pidän rajana sitä, että saa maksaa korkeintaan kaksi kertaa niin paljon kuin tehotuotettu. Riisi ja Reilun Kaupan tuotteet sitten eri asia, ne saa olla vielä kalliimpia. Mutta siis ruokana oli tortillachipsejä ja kaikkia niitä herkullisia lisukkeita mitä nyt niidne kanssa tulee nauttia. Ihanaa!

Olen useamman päivän jättänyt ompelut väliin, kun on mennyt koko päivä johonkin ihan muuhun, pääsääntöisesti kai koneella. Läksyjään en ennättänyt tekemään, kun koko ajan kauhee säätö päällä. Olen siis ainakin käymässä niitä kaikkia (melkein 16 000) japanista myynnissä olevia tuotteita Etsyssä. Se on siis tosi hauskaa, mutta aikaa vievää ja tietenkin ihan älyttömän tyhmää. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tilannut muuta kuin leimasimia ja eiliset printtituotteet, joista lupasinkin jo postata sitten enemmän, kunhan ne saapuu. Ja olen kuitenkin jo yli puolet käynyt läpi. Tokihan sinne koko ajan tulee uusia tuotteita, niitäkin aika ajoin käyn läpi. mutta ennen kaikkea etenen uusimmasta vanhimpaan. Ehkä olis muuten pitänyt aloittaa vanhimmasta? No, ihan sama.

Tollanen kuin toi vasemmalla oleva.

Mä olen tilannut yhden mekonkin, mutta se on Planet Idalta, eli ompelijattarelta täältä suomesta. Olen Idalta aiemminkin tilannut ja aina ollut oikein tyytyväinen. Ekaks olin tilaamassa jotain vähän lolitaan vivahtavaa härpäkettä, kun olin niillä japaniseikkailuillani törmännyt ihan älyttömän ihanaan kankaaseen, mut onneks Ida ei ollut ennättänyt vastata, niin mä ennätin aikuistua vähän ja tajusin tilata jotain muuta, käytännöllisempää. Joten tilasin trikoomekon. Aina kangaskaupassa ihastelen trikookankaita, mutku emmä osaa tehdä niistä yhtään mitään. Joustavat kankaat vaan venyy mun koneen alla. Pitäis olla saumuri? Tai kaipa tossakin jotain jousto-ommelta olis, mutku...

Mulla on ikuisuuden kirjahyllyn päällä notkunut yks hassu kultainen kaularengas. Oikeesti, rengas eikä ketju. Oon inhonnut sitä ihan alusta asti, vaikka sinä killuvasta sydämestä tykkäsinkin kovasti. Sydämen olen ottanut talteen jo aika päivää sitten, mutta se typerä rengas on vaan töpeksinyt siellä hyllyssä. Kunnes tajusin, että ei hemmetti! Se on kultaa! Laitoin sen ja jotain nuorempana ostamiani kultaisia kolapulloja ja saksia turvapussiin ja turvapussin lähetin Verkkokultaan. Niillä kun nettisivuilla lupailtiin todell ahyvää hintaa kullalle. Tänään sian tiedon siitä, et mitä ne maksaa siitä mulla. Puolet vähemmän, mitä nettisivuilla sanottiin. Eli ihan yhtä paskaa hintaa kuin kaikkialla muuallakin, ja ne kuitenkin kauheesti sitä mainosti, että ne pystyy pitämään hinnat niin korkeina, johtuen listasta erinäisiä syitä. Joten siistä ihan oikeesti sai sen käsityksen, että ne maksais niistä enemmän kuin muut. Mut ei ne mitään oikeesti maksaneet. Siis ei sen enempää kuin muutkaan. Laitoin niille viestiä siitä, et miten olisin ollut siihen summaan ihan tyytyväinen, jos se olis ollut yhdenmukainen niiden ilmoittaman hinnan kanssa. Niin, että alusta asti olisin tiennyt, mitä siitä suurin piirtein maksetaan. Tietenkin pienet heitot on mahdollisia, mut puolet on jo liikaa! Eli sitä lafkaa en ainakaan voi suositella. Mä tosiaan punnitsin ne täällä kotona, en tietenkään millään älyttömän tarkalla vaa'alla, mut suuntaa antavasti kuitenkin.

Joku toinenkin firma lupaili samoja, yhtä lailla korkeita hintoja. Mutta kun tarkemmin tutustu niihin ehtoihin (tällä verkkokullalla ei ollut mitään vastaavia ehtoja), niin huomas että ne hinnat alkoi pätemään vasta 180 gramman jälkeen. 180 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta kullassa se on helvetisti! Ja sillä naurettavan pienellä aloitushinnallakin se on jo jotain neljä tonnia, riippuen tietenkin kullan puhtaudesta. Mut toikin hinta on aika pienikaraattiselle kullalle. Kamala huijauksen maku! Eli sun pitäis myydä niille hillitön määrä kultaa tosi halvalla, että saisit sitten sen hinnan, mitä ne mainostaa. Ja siihenkin tuli vielä sellainen ehto, että se pätee ainoastaan kuuteen tonniin asti. Eli loppujen lopuks aika pienestä määrästä ne maksaa sen hyvän hinnan. Ei kannata myydä kultakorujaan. En kyllä tiedä, et mitä niille sitten pitäis tehdä. Mut just ton kusettamisen takia ei kannata.

Pesulappu ja kaksi rintamerkkiä Keittiön seinällä olevia itsetehtyjä asioita.

Jossain kohti tuolla mainitsin, etten ole liiemmälti ennättänyt ompelemaan. Eilen sitten kun ei tarvinnut kouluunkaan mennä niin pääsin koneelle. Ja mitä hauskoja juttuja keksinkään! Ilman, että niille olis sen kummempia jatkosuunnitelmia. Kun mä siis yleensä kaikesta mitä teen mietin heti uutta tuotetta Pinkkikselle. Näistä en mieti. Paitsi ehkä noista rintakoruista. Kunhan niitä vähän hio. On ihanaa ommella "turhuuksia". Ja turhuuksia on siis omaan käyttöön tai muille lahjaksi tehtävät asiat, jotka siis ei päädy myyntiin. Ei tarvii olla niin huolissaan jostain saumoista tai langanväreistä. Illalla sitten kun katsottiin Kaivosmiehen Tytär elokuvaa puuhasin C:n otsalamppu päässä kaikkea uutta kivaa. :D käsityöt on kyllä sellainen ääkkääk...voimavara?! Ja aina tulee niin hyvä mieli, kun saan jotain nurkissa lojuneita, ikuisuuksia säästettyjä asioita käyttöön. Kuten nyt vaikka tossa pienessä (kasvojen)pesulapussa sisällä oleva synteettinen vanu:se on kotoisin vauvojen pehmokirjasta, josta kangassivut käytin pussukoiden tekemiseen. Yks päivä tein muuten C:n tulevalle tabletille sellasen suojapussin (josta C ei ilmiselvästi tykännyt yhtään :( , jonka sisään pehmusteeksi laitoin kadulta löytyneen vanulevyn!

Muuten, jos teillä menee sateenvarjo rikki, niin mulla olis käyttöä sille  kankaalle! Otan niitä riemumielin vastaan, tietenkin jos teillä ei itsellä ole niille käyttöä. Mutta tämä siis tiedoksi. Sen kankaan saa suht helposti irti siitä kehikosta, eli postituskin onnistuu ihan kirjekuoressa :) Se kangas on todella mainiota vuorikangasta meikkipusseihin ja penaaleihin.

Mutta eipä tässä muuta! Täytyy alkaa valmistautumaan päivän aktiviteetteihin! Saattoi tulle muutos kulkupeleihin, kun mies ehkä lähteekin mukaan, ja se ei suostu kuitenkaan pyöräilemään. Mokoma.

Onnea vielä arvonnan voittajalle! Ai niin!!! Sain nukkeni myytyä! Tai toinen oli kyllä Pinzulan, siitä on tulleet rahatkin ja postitettukin on jo, toisesta vielä odottelen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti sit kuitenkin meni. Ehkä saatan laittaa lisää tyttöjä sinne, ne rahat on kuitenkin aika kivat omalla Paypal tilillä :) Ja loppujen lopuksi postituskaan ei ollut niin kallista kuin olin etukäteen pelännyt. 13 euroa englantiin, maksikirjeenä meni. Kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa. Portugaliin, jonne oma nukkeni päätyy, kunhan saan rahat, yhteisymmärryksessä ostajan kanssa käytämme postivakuutettua lähetystä, eikä sekään maksa kuin reilu 18 euroo. Ei paha ollenkaan! Hyvin tyytyväinen. Toki myymäni nuket oli sieltä halvimmasta päästä, niin että jos vaikka jotain vähän arvokkaampaa (yli satasaen) meinaisin saada maailmalle niin se vois olla jo vähän vaikeampaa. Mun tytöissä on kyllä se hyvä puoli, että ne on kaikki alkuperäisessä kunnossa. Kauheesti on nyt myynnissä kustomoituja nukkeja. Mut ei näistä nyt sen enempää. Lapset häiriintyy, kun äitillä ei ole housuja jalassa. Ainoastaan sukkikset.

Kesken jätetty kirjontatyö. Sillä keskeneräinen on kaunista.

 xoxo,
Raisa
 

Hanami ja melkoisesti kaikkea muutakin.

May 20, 2013, 4:26 am

≫ Next: Huijarit!!

≪ Previous: Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

$

0

0

Mulla on ollut niin aktiivinen viikonloppu, ettei ole tosikaan! Aina jaksan ihastella (ja kummastella) niitä, jotka jaksaa käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja tapahtumissa. Kun itse olen sellainen, joka ei millään meinais viitsiä lähteä yhtään mihinkään, kun kotona on kuitenkin niin kivaa. Enkä edes tiedä muitten hyvistä menoista, ennen kuin vasta jälkeenpäin. Mene siinä sitten yhtään minnekkään.

Mutta nyt kuitenkin viime aikoina, melkeinpä vois sanoa, että koko kevään ollut huomattavasti normaalia enemmän kaiken maailman menoja minullakin. Harmi, ettei toi mun puolisoni tykkää tollasesta touhusta puoliakaan siitä mitä minä. Ja kun mullakin on vaikeeta siitä aika ajoin tykätä, niin yhtään ei auta, että mies pitää käytännössä katsoen raahat mukaan. No, onneksi tällä kertaa sain houkuteltua sen ruualla lähtemään seurakseni.

Lauantaina haa! Puhuinkin siitä jo täällä! Joo, mutta siis meidän suunnitelmat, tai siis mun suunnitelmat muuttui, kun C lähtikin mukaan. Eli en mennyt pyörällä, vaan yhdessä dösällä. Ensin Vallilaan, jossa ihan sattumalta nähtiin kyltti "Myös  täällä kirpputori" Mitä mitä? Mentiin katsomaan. Pienelle pihalle leviteltynä yhdne ihmisen tavaroita. Ihan mielenkiintoisia, mutta kalliita. Mutta mitä ihmettä se Myös tarkoitti? Ja niinhän se sitten oli, että siellä puuvallilassa olikin kirpputoripäivä! Pihakirppiksiä pilvin pimein! Ahhh! Ostin pieniä kalalautasia ja vihreän lasiastian, kattilasarjan (!! Älkää kysykö miksi! Ei mitään hajua.) ja hyllymuovia. Muovilla sitten päälystin pari hyllyä, enempää en yhdeltä seisomalta jaksanut. Kuvassa itseasiassa näkyy ne kalalautasetkin, tai no niidne pyrstöt ja on siellä se vihreä kulhokin. Ihansama. Ehkä noin tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin sitten matkaa sinne minne oltiinkin menossa. Niin, vielä siitä puuvallilalsta. Ensin olin ihan sykkyrällä siitä, miten ihana asuinalue se olis, kaikki se yhteisöllisyys ja jotain. Ja sit heti iski, et se olis oikeesti aika kauheeta, kun pitäis olla sit kauheesti kaikkien kaveri ja kutsua niitä kotiinsa ja mennä niiden koteihin, kun kerta asutaan niin ihanasti ja ollaan niin vittumaailmanparhaitakavereita. Onneks asutaan omakotitalossa, niin ei tarvii kaveerata koko ajan kaikkien kanssa. Vielä hienompaa olis kyllä asua jossain korvessa. Ah ja voih.

Joo, vallilasta siihen Kurvin kupeeseen. Hämeentie 39. Olen satamiljoonaa kertaa ajanut siitä ohi, ja usein miettinyt että mikähän se on, joskus jopa ajatellut siellä asumista. Ja nyt siinä oli ovet auki ja se olikin yksi meidän määränpäistä! Siellä oli siis taidemyyjäiset. Art Exposed. Kannattaa tykätä niiden fb-sivusta, jota en nyt jaksa tähän etsiä, niin pysytte kärryillä niiden tulevista jutuista. Ennen sinne menoa mulla oli sellainen olo, että siellä varmasti on niin piukeaa ja sellasta niin hip porukkaa (miinus tietenkin Emmi), etten kestä. Että tunnen itseni ihan älyttömän tyhmäksi ja väärin pukeutuneeksi, ihan sama mitä mull aolis päällä. Mut kun mentiin sinne, niin ei ne olleetkaan yhtään ylimielisiä, vaan ehkä jopa päinvastoin. En kyllä nyt jaksa muistaa et mikä se vastakohta sille olis. Mutta oli (kirjaimellisesti!) lämminhenkinen. Siellä oli tosi kuuma. Vaikkei pihalla niin lämmin ollutkaan. No ei kai, kun se tila imi kaiken lämmön!

Mutta ne tuotteet! Siellä oli jonkin verran sellaista kallista, tai minun kukkarolle kallista ja ehkä meikäläiselle vähän vaikeaselkoista taidehöpötystä, mutta yllättävän paljon oikeasti hienoja asioita, joita olisin halunnut itselleni. Mutta nekin oli kalliita. Tai siis arvokkaita. Oli posliinisia öö...purkkeja, joissa kannessa mm. peuran sarvet. Tietenkin posliinista. Maksoi 90 euroa, tai satasen, riippuen sarvien koosta. Oli hämmentävän hienot. Samoin hienoja oli lautaset, joissa oli pieniä sotilaita ja C tykkäs lautasista, joissa niissäkin oli aavistuksen verran kohollaan olevat sarvet. Ennen kaikkea tykkäsin siitä, että siellä oli paljon uusia  asioita. Tuoreus ja raikkaus paistoi niistä tuotteista. Kuulkaa, kun alkaa ne marimekot ja iittalat tursuamaan jo korvista pikkuhiljaa.

Ostin kaksi kirjaa, joista toisesta tuli jo lyhyen silmäilyn perusteella suosikkikirjani, tai ainakin se pääsi samoille viivoille Funny Bunnies ja Suloiset Koiranpennut -kirjojen kanssa. Ai nii, vitsi! Tuli tosta mieleen, meidän pitää torstaina kirjoittaa tekstianalyysi runosta, novellista tai tekstipätkästä. Itsekseni naureskelin ajatukselle, että veisin sinne sen Funny Bunnies -kuvakirjan. Mitäköhän opettaja tykkäis?
Niin, mutta ostin siis kaksi kirjaa, joista toinen kokonaan Emmin tekemä, Kirjoita Pian. Se on se uusi suosikkinikin. Toisessa Emmin piiroksia muiden piirosten joukossa. Joku meri-kirja se oli. Our Little Sea. Joo. Lisäksi ostin postikortteja ja aivan ihanan julisteen. Juliste onkin jo kehystettynä ja Tehtaan seinällä. PAljon ihania asioita, ja oli mukava tukea pieniä! Kaikki ostokseni olivat Emmin pöydästä, tai se oli ehkä enempi niinko Panaman pöytä, ja Panamaan kuuluu muitakin kuin Emmi, joten kaikki ei ollut Emmin käsialaa. Olisin halunnut ostaa Emmilta julisteen, mutta se oli musta-valkoinen!!! Taidan vielä olla vähän liian alleginen sen värittömille asioille. Ehkä joskus vielä kypsynyt niin pitkälle, että musta-valkoiset asiat on hyväksyttäviä.

Sörnäisistä metrolla kaupunkiin ja siellä hetipaikallanyt äkkiä My Veggie Way pop-up ravintolaan tunkemaan makkaraa naamaan!
Hitto! En huomannut kui vasta jälkeenpäin, että pöydässä oli myös sinappia. Yritin levittää tota ruskeakastiketta pinnalle, että näyttäis oikein kunnon perusmakkaralta, en tiedä miten onnistuin. Ja vaikka tossa kuvassa näytän tosi hölmöltä, oikeesti olin tosi ihanan näkösenä koko päivän. Kun oli tukkakin niin trendikkäästi  töttöröllä, mutta se jäi mun ison pään taakse piiloon. Syötiin puoliks noi annokset. Molemmat älyttömän hyviä, mutta toi leipänen jäi ihan totaalisesti ton pökäleen varjoon. Oli vaan niin siistiä syödä makkaraa tollanen mukamas saatanapalvonta paita päällä ja hakarisisormus sormessa. Kalja vaan puuttui, ja ehkä sellanen hillitön hienhaju.

Oli se hienoa!

Ja sit C vielä haki mulle jonkun ihan käsittämättömän hyvän raakakakun siivun. En ole eläessäni syönyt mitään niin hyvää raakaruokaa. Ja olen kuitenkin aika paljon niitäkin syönyt. Se oli parempaa kuin suurin osa kokatuistakaan herkuista. Ihan super! C reppana otti itselleen ihan peruspikkarin. Vaikka niitä sais joka päivä ja näitä raakajuttuja vaan silloin lauantaina. Hölmö mikä hölmö.

Mä vähän haastattelin pöydässä istunutta pariskuntaa, joka söi lasagnea, ja koska ne uskotteli, että sekin olis tosi hyvää niin ostettiin sitä sitten kotiin yksi annos. Iso annos; se on nyt pakastimessa. Makkaralasagnet kassissa mentiin vielä Tokyokaniin, jossa melkein kaikkiin tuotteisiin oli tungettu kalaa. Mokomat. Tokyokanista Ruohonjuureen, josta on tullut niin epäsympaattinen mesta, etten ymmärrä miksi siellä siltikin vielä käyn. Sieltä sitten takas kotiin.

Illemmalla tuli raekuuro. Se oli hassua. Hetken myös satoi kaatamalla, olin tosi tyytyväinen, että kasvit sai vettä.

Nämä eivät ole niitä tekstissä mainittuja askartelujuttuja. Mutta näitäkin tein

Sunnuntaina oli sitten Hanami, jonne en millään saanut C:iä tai Pinzaa houkuteltua. Plääh. Ei auttanut muu kuin pakata kamat ja mennä sinne yksinäni. Mulla oli sen verran hyvät askartelujutut meneillään, että melko lailla emmin sinne menemisen kanssa. (Vielä ei kuvia, mut ehkä huomiseksi?) Menin kuitenkin, polkemista yht. yli 40 kilsaa :D Puisto oli hieno! Siellä on siis yli/n. 250 koristekirsikkapuuta, ja ne kaikki kukki. Puut on vielä aika nuoria, joten ei ne ihan sellaisia ollut, mitä japanissa otetuista kuvista olis voinut odottaa. Mutta kauniita. Haluan mennä vielä uudestaan tällä viikolla (?) kun kukat alkavat varisemaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, ja koiriakin. Monet niistä suosikkirotukoiriani, shiboja ja akitoja. Ihania!

Mulla oli itsellä vähän evästä mukana, sekä tietenkin yksi nukke myös ihastelemaan kukkien herkkää kauneutta. Katselin muutaman esityksen (paraparaa ja jonkun muun?), luin, kuvasin ja söin. Sitten poljin takas kotiin. Kotona olin väsynyt.

Tällä viikolla olis lääkäri, kahdet pääsykokeet (joihin en ole lukenut yhtään!!), Maailma Kylässä (olen Animalian pöydän takana molempina päivinä) ja toivottavasti yhdet lastenkutsut (vegaaniset!). Paljon kaikkea, mutta multa alkaa ehkä moottori hyytymään. Koulujutuista vielä: yksi analyysi ja sanakokeet. Ens viikolla? koeviikko. Kääk.

Koska nukkien myyminen on ollut sittenkin yllättävän helppoa, saatan jatkaa alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti myymällä niitä vielä yhden tai kaksi lisää. Niitä vähimmälle huomiolle jääneitä. Raha on kuitenkin aika kivaa, varsinkin kun on se matka tulossa. Vaikka täytyy vähän kiinnittää huomiota siihen, et mitä ostaa. Ahistaa niin taas kaikki epäeettisyydet, riistot ja muut. Olispa jossain eettinen askartelukauppa. Siinäpä hyvä liikeidea.

Kaupungilla oli muuten tosi jännää seurata ihmisiä. Tai ei siis seurata, mut katsella. Suomalaiset (ainakaan Helsingin keskustassa pyörivät) eivät todellakaan ole mitään hapanta tuulipukukansaa! Niin eläväistä, hyväntuulista ja kauniisti pukeutuneita, naiset ja miehet. Useilla pojilla oli niin laitetut hiukset, että siinä Mike Monroekin jää toiseksi. Vaikkakin ne oli eritavalla laitetut. Ja kaikki se itseluottamuksen ja itseriittoisuuden määrä! Jotenkin huumaannuttavaa. Ihmiset on niin merkillisiä! Tekee hyvää poistua välillä niiden omien ympyröiden ulkopuolelle! Suosittelen.

Lauantain kokkailuja. Taas uusi japanilainen.

Akita, jota sai käydä paijaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Kukkia, joita sai käydä kuvaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Sukupolvia. Äitejä, isiä, poikia ja tyttäriä.

 Viimeiseen kuvaan liittyen on linkki, jonka bongasin fb:ssa. i have seen another world. Todella paljon kaikkia eläin- ja ympäristönsuojelujuttuja shokeerataan, tai siis käytetään shokeeraavia keinoja, että kaikki muutkin tajuais mitä sinä tajuat. Että kaikki olis samaa mieltä kuin sinäkin. Mä en niistä kauheesti tykkää. Monet menee niistä vaan lukkoon, kieltäytyy katsomasta/sisäistämästä, jos on liian kauheeta. (ja uskokaa pois, kauheita kuvia tolta alalta on karmivat määrät!) Mutta ton linkin sisältö on eleetöntä ja jotenkin runollistakin. Katsokaa (ja tarvittaessa muuttukaan). Eikä mitään varoitusta, että ei sovi herkille, koska sopii just kaikille.

Mä jatkan parjaamista sit taas huomenna!

xoxo,

Raisa

Huijarit!!

May 21, 2013, 12:46 am

≫ Next: Prinsessa nimeltä Barpi.

≪ Previous: Hanami ja melkoisesti kaikkea muutakin.

$

0

0

Syyttävä sormi täällä taas hei!
Polttopisteessä jälleen yksi mun suosikki-inhokeista: Lääkkeet ja lääketehtaat. Myönnettäköön heti alkuun, ja samalla vedetään matto pois omien jalkojen alta, että en oikeastaan tiedä näistä mitään "hyvää" faktaa, ainostaan kaikkee paskaa. Itselläni ainakin alkaa hälytyskellot soimaan, jos jostain niinkin suuresta kuin lääketehtaat ei keksi mitään hyvää sanottavaa. Sellainen vaikuttaa todella puolueelliselta, ja siten epäluotettavalta. (Kuten yksi kirja Martha Stewartista, enkä mene nyt katsomaan mikä sen nimi, Jerry Oppenhaimer ehkä oli sen kirjoittanut, mut se oli kyllä alusta loppuun pelkkää parjausta, joten aloin entistä enemmän tykkäämään MS:sta. Siitäs sait, mokoma!) Niin, no, toivottavasti ette ala käyttämään lääkkeitä nyt tämän postauksen takia sitten entistä enemmän.

Iso osa lääkäreistä muuten pääsee tähän samaan veneeseen näiden paskojen firmojen kanssa. Siellä ne nauraa meille ja meidän herkkäuskoisuudelle. Just vaikka joku kolesteroli. Luin jonkin aikaa sitten todella mielenkiintoisen, kahden lääkärin kirjoittaman, kirjan lääkkeistä. Mikäköhän sen nimi oli? Olen joskus täälläkin siitä kyllä puhunut ja olin sen jälkeen ihan liekeissä. Haa! Pharmageddon! Ja löysin sitten vielä yhden blogitekstin tästä samaisesta aiheesta, joka oli niin paljon asiallisemmin kirjoitettu, mitä minä tulisin höpinöissäni koskaan saavuttamaan, joten saattekin jatkaa sillä!! http://www.raikasweb.com/pharmageddon

Aikuisten oikeesti, käykää lukemassa, sekä blogiteksti, että kirja! Kirja tietenkin kirjastosta, tai innokkaimmat voivat ostaa omaksi, aika edukkaasti näkyy olevan saatavilla. Edukkaasti saa muuten myös minulta minun kirjaani! Kasvisseikkailun voit saada nyt siis suoraan kirjailijalta, postikuluineen hintaa vaivaiset 23 euroa! Kaupanpäälle ihanat paketoinnit uusimmilla tarroillani höystettynä ja ainutlaatuinen omistuskirjoitus! Nopeat syövät hitaat, ota siis pian yhteyttä, sillä nämä kirjat menevät kuin kuumille kiville!

Mutta noista lääkehommeleista vielä. Just ennen kaikkea mua suorastaan vituttaa se, että meistä tehdään niin paljon sairaampia kuin mitä me oikeasti ollaan. Ei vanhuus ole sairaus! Ei vaihdevuosiin tarvitse mitään hormonihoitoja, se on kuulkaa tytöt ihan luonnollinen asia! Jotenkin musta tuntuu, että me ollaan niin haavoittuvaisia lääkeyhtiöiden edessä. Jos ne sanoo (ja hitto soikoon, nehän sanoo!) että sä olet oikeastaan suuressa vaarassa *jotain kauheaa*, ellet sä säännöllisesti käytä tätä meidän kehittelemään lääkettä. Ja kun se niiden markkinointi on vielä niin älyttömän sellasta...öö...niinko hienovaraista ja huomaamatonta. Kun ne on kuitenkin saaneet ne lääkärit sinne veneeseensä lahjomalla. Nythän sitä on kait rajoitettu, mut kyllä ne porsaanreiät keksii, kummatkin osapuolet. Yks mun kaveri oli lääkefirmassa töissä, ja olin joskus sen mukana kun se kävi ostamassa jollekin tietylle lääkärille sen lääkärin "tilaaman"(!!!luit oikein) tietyn merkkisen kaukoputken. Että näin se toimii! Ei tyydytä enää siihen, että lääkefirma toimittaa jotain logotuotteita, vaan siis oikeasti kerrotaan mitä haluataan ja lääkefirman myynninedistäjät käy ne ostamassa sitten sulle. Ja siihen päälle sitten tietenkin kaikki kosteat rapuillalliset ja muut. Siis niin kuvottavaa! Mutta on tässä jotain hauskaakin, tollasta tietenkin harjoittaa "merkkituotteiden" tehtailijat, eli ne kalliimmat lääkemerkit, ja vaikka lääkäri sitten velvollisuuden tunteesta niitä sulle määräiskin, niin apteekissa sulle tietenkin sitten tarjotaan sitä halvinta vaihtoehtoa. Lälläslää! Tietenkin tätäkin voidaan kiertää, niin että kehitetään hyvin kapea-alainen lääke, jota ei olekaan vielä korvaamassa mikään halpislääke, joten ainakin sen aikaa kunnes patentti raukee niillä menee tosi lujaa.

Ja nyt mua hirvittää mennä sinne lääkäriin, kun ihan varmaan mä olen todella sairas ja tarviin hirveet määrät lääkkeitä. Ja sit ollaan taas siinä, et koska tää lääke väsyttää sä tarviit tätä pysyäkses hereillä ja se sitten taas aiheuttaa ummetusta, joten sä tarviit tätä, jotta pystyt kakkimaan jne jne. Ja lääkefirmat myhäilevät siellä lääkäri-sedän takin helmojen takana. Ja kalat on ihan sekaisin, kaiksita lääkejäämistä mitä me vesistöihin lasketaan. Ällöttävää! Ja silti mä haluan ulkoistaa kaikki ongelmani jollekin muulle, ettei nyt ainakaan mun tarvii kestää tätä sekoilua. Just joo...

Iloisiin asioihin! Olen todella vähän kerennyt askartlemaan koska vietän ihan kamalasti aikaa koneella, melkein työpäivästä vois puhua. Ällöä! Kuitenkin olen jotain saanut tehtyä, niitä mistä eilen jo kerroinkin. Ja niissä on parasta se, että ne on vaan kivoja, mut niille ei ole sen suurempaa käyttöä! Välillä sellaiset asiat on ihan parhaita.Näitä on tulossa vinot pinot lisää, tässä ekat valmiit. Toiselta puolelta ne on tarroja. Tai siis nää on tarroja, liimasin takapuolelle (peppu!) kaksipuolista tarraa. Niin, on siinä kaksi tollasta roikkoa myös. Ne on vaan täytettyjä riippuvia koristeita. Niitäkin on työn alla tulossa lisää. Näitä sitten varmaan liimailen kaikkialle ja laitan myös tilausten mukana. Myös Kasvisseikkailujen ;) Erityisen hauskaa on se, että tässä on taas hyödynnetty jämämateriaaleja. Pienen pienet tilkut, joista ei ole enää oikeastaan mihinkään toimii just hyvin näissä. Vaikkakin huovat on pääsääntöisesti uusia, niin nekin on mulla sellaisia, että hyvä että tulee käytettyä. Niitäkin on päässyt kertymään, ja aika vähän olen niistä mitään tehnyt. Ja noi roikot on täytetty pienen pienella vaahtomuovipieperryksellä, joka jäänyt isommista töistä, ja se vielä kaikenlisäksi kirppikseltä ostetusta lastenkirjasta (sellasesta pehmeästä, kangaskirjasta) otettua.

Tänään tuli tilaamani postimerkit, puuttui neljä arkkia!! Tilasin siis ison läjän postimerkkejä säästääkseni rahaa ja nyt kävikin niin, että menetin yli 20 euroa....ihan kiva. No, ei se ihan näin huonosti päättynyt. Soitin asiakaspalveluun, siellä pahoiteltiin ja luvattiin lähettää puuttuvat ensitilassa. Noita karkkimerkkejä piti olla 5 arkkia ja olikin vaan yksi. Tosta syysunesta? tykkään kans tosi paljon. Ihanaa, kun suomessa on näin hienoja merkkejä! Muumit oli vähän sellainen heräteostos...

Muutakin kivaa tuli postissa! Nimittäin tilaamani leimasimet. Hmm...olikohan mulle tulossa toinenkin satsi leimoja? Muistaako kukaan? Pysyykö kukaan teistä enää kärryillä? Mä en. Haa! Tarkistin tuolta Etsystä tilaukseni ja kyllä vain, vielä on tulossa sekä leimoja että aika paljon kaikkea muutakin kivaa! Ehkä jo huomenna? Tänään tilasin kaksi japanilaista draamasarjaa. My sassy mom, tms. ja toinen oli joku Tokyo juttu. Odottaa!!
Toinen noista leimoista on "lahja", se sopii hyvin Pinkkis -kaupanpäällisten merkkaamiseksi :) ja toinen on Handmade tollasen suloisen renkulan sisällä. En muista mihin sen ajattelin. Ehkä aioin tehdä jotain tagejä? Toiset tatuointisukkikseni tulivat myös. Niissä on siinä polven kohilla pilvi ja sadepisaroita. Söpöt.

Eilen syötiin taas hyvin. Täytyy alkaa lähtemään, kun pitää viedä tyttärelle kouluun kauluspaita ja siitä sitten Malmille saamaan tuomio terveydentilastani. Hassua, en osaa sanoa mitä toivoisin kuulevani. Olis ihan kiva saada selitys *tälle kaikelle* mut emmä kyllä hullukaan halua olla. Oih, miten lapset ja tietyt elämääni jollain tapaa sivuavat ihmiset tätä paheksuvatkaan.

Voi pojat! Napsu, se tama joka tuli Kaapon tilalle, kun Kaapo kuoli. Sai tyttöystävän. Siinä sitten kysyttiin, et Love? Viimeks kun näin kävi vastasin yes, ja sit Alpo sai Kaapo -vauvan, ja siirtyi itse Family -valikon alle, eikä sillä voinut enää pelata. No, nyt painoin no, ja se tyttöystävä häipy. Sorry Napsu!! Äiti ei vaan ole vielä valmis luopumaan sinusta!

Mut mä meen nyt. Täytyy hammastahnaakin ostaa. Ja se ei ole kuulkaa ihan tosta noin vaan juttu täällä kaupungin laitamilla. Kun täytyy olla tiettyä merkkiä (kingfisher) niin täytyy sitten mennä aina tiettyy kauppaan sitä hakemaan. No, onneksi Malmilla on Punnitse ja Säästä,s ieltä pitäis saada.

Mies ajaa nurmikkoa -- se on kesä ny!!

Paljon aurinko sinne teillekin!!

xoxo,

Raisuli

Prinsessa nimeltä Barpi.

May 22, 2013, 1:07 am

≫ Next: Tiedote

≪ Previous: Huijarit!!

$

0

0

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpilla oli iso tukka ja pienet tissit. Sen pituinen se.

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpin suusta tuli verta kun se oli just tapellut sen miehen kanssa mutta siitäs sai mokoma huora ansionsa mukaan. Sen pituinen se.

Mulla ei ole ihmeemmin mitään asiaa. Halusin vaan kertoa teille Barpista. Muistatteko niitä superhalpaversioita Barbeista, niitä sellaisia jotka oli onttoja? Jalkoja saattoi taivuttaa vaikka solmuun, kun ne tosiaan oli ontot. Tää tarinan prinsessa on just sellainen.

Ostin eilen hiustenvaalennusaineen tavallisesta kaupasta. En sentään Loreal merkkistä, mutten myöskään mitään sellaista, joka kriteerini eläinystävällisyydestä täyttäisivät. Vaikka nykyäänhän siis ei pitäis kaupoissa olla eläimillä testattuja kosmettiikatuotteita, raaka-aineista en tiedä. Ja nyt sitten tajusin etsiä Manic Panic vaalennusainetta netistä. Voi itku! Mut siis hyvä asia noin jatkossa! Vaalennusaine on aina ollut hiustenvärjäykseen liittyvistä asioista kaikista kinkkisin. Värin saan helposti tilattua Englannista, mutta vaalennusainetta ne ei lähetä. Joten olen joutunut tilaamaan niitä hankalasti anopille ja sitten odottamaan, että sieltä tullaan tänne tai täältä mennään sinne, ja sit salakuljettamaan ne matkalaukussa. Niitä kun ei sais tuoda lentokoneella. Mutta Manic Panic merkkistä vaalennusainetta siis saa tilattua netistä, täältä suomesta! Jee!! Manic Paniciä myydän mm. Vegan Essentials -verkkokaupassa, joten sen on oltava vegaanista. Iso JEE!!

Luin eilen sen ostamani sarjakuvakirjan, Kirjoita Pian. Se oli ihana. Suosittelen kaikille. Erityisesti kohdasta, jossa Veera-Annelin pupu Benny on sohvalla Veera-Annelin kanssa, toipumassa onnettomuudesta. Tykkäsin myös kamalasti kirjan sisäkansien pilkuista. Mulla taitaa olla joku värikkäiden pilkkujen fetissi. Joo, mutta sen kirjan voi ostaa täältä.

Eilen myös menin sinne Malmille. Malmilla ei muuten ole häivähdystäkään siitä hienosta Helsingistä, johon kaupungin keskustassa törmää. Malmilla ihmiset pukeutuu rumasti ja on muutenkin ihan tosi rumia ja humalassa. Ei millään pahalla, malmilaiset. Eipä täällä meilläpäinkään kovinkaan koreita ihmisiä näy.

Kupliina ja Meriliinukka! *tuplasydän*

Mutta mitä Malmilla kyllä on, on kirpputori nimeltä Pöytäperkki. Ihan siinä aseman kupeessa. Ja arvatkaa mitä siellä kirppiksellä oli myynnissä!! No, arvatkaa!! Meriliinukka! Olen sitä ponia etsinyt jo ikuisuuden, joskus käynyt Ebayssäkin laittamassa huutoja, mutta aina on mennyt multa sivu suun. Mutta nyt ei mennyt! Se ei ollut missään huippukunnossa, mutta myönnettäköön, että en ole sallainen keräilijä, jolle pitäis olla priimakuntoisia poneja. Ei ne mulla silloin lapsenakaan sellaisia olleet. Maksoin tästä alle vitosen, vaikka s eolikin mielestäni aika kalliissa pöydässä. Olin ihan onnesta soikeana. Löysin jotain muutakin, mm. tomaatin muotoisen neulatyynyn. Joka on tietenkin "must" jokaiselle ompelijalle. Koristeeksi. Ja C:lle polvienväliin Uglydoll otuksen, ettei sen tarvii enää tunkea mun jalkoja sen polvien väliin nukkumaanmentäessä. Hiukan se sattuu.

Lääkärillä sain tuomion. Leiman otsaan ja nyt kaikki tuijottaa ja tekee pilkkaa.

Otin muutamia kuvia teidän iloksi. Toi kupukuva on kyllä Flickeristä kotoisin, mut oli liitetty siihen kuvaan, ihan heti en tajunnut että miksi, mutta sillä kuvun sisällä olevalla nukella on mun tekemä kupu sylissä :) Myin sen Saksaan jonkin aikaa sitten :)
Sen alla olevassa kuvassa taas ne Playmobil -yksisarviset. Toi lelu-Risto omi ne sen poikasiksi. Risto on niin söpö ihan lelunakin. Ja sit vielä ian oikeaa Ristoa. Kun sillä on on niin kolhot tassut. 

Nii joo, ei ole vieläkään mitään askaa. Tai no, mä meinasin kirjoittaa siitä, miten nurinkurista se on kuinka pienet lapset leikkii aikuisia, teinit luulee olevansa aikuisia ja pukeutuu (muttei käyttäydy) sen mukaisesti ja miten sit taas aikuiset yrittää kaikin keinoin häivyttää sitää omaa aikuisuuttaan (no just niitä ikääntymisen merkkejä) ja sit taas vanhukset käyttäytyy kuin ihan pienimmät lapset. Miks ei vaan voitais olla sen ikäisiä kuin ollaan? Kysyy kahden lapsen äiti, joka postaa kuvia My Little Poneista, nukeista ja yksisarvisista.

Nii just! Mä lähden nyt postiin katsomaan onko pakettikortin takana Batman figuuri mun miehelle vai lisää krääsää mulle.

Mikesi muuten kukana ole vielä onnistunut ulkoistamaan kokeisiin lukemista muille? Mä ihan mielelläni maksaisin siitä, jos joku lukis mun puolesta enkunsanakokeeseen ja muihinkin tuleviin kokeisiin.

Ei muuta.

xoxo,
Raisa

Tiedote

May 27, 2013, 12:15 am

≫ Next: Karvaset ponit ja muuta kivaa.

≪ Previous: Prinsessa nimeltä Barpi.

$

0

0

Hello!

Mulla on tällä viikolla koeviikko ja mä olen järkeillyt tän asian nyt niin, että hitto soikoon, tälläiselläkin selkärangattomalla olennolla on oltava sen verran itsekuria, että se pystyy yhden viikon elämästään panostamaan johonkin. Edes vähän. Joten mä yritän nyt tän viikon keskittyä kokeisiin lukemiseen, enkä notkuis niin paljoa koneella. Ja olen ihan aikuisten oikeasti lukenutkin vähän enkun sanoja. Tänään siis enkun suullinen + sanakoe, jonka muut teki viime viikolla, mut kun kerta satoi niin mä en päässyyt tunnille. Ja sitä paitsi mulla oli ompelukset pahasti kesken. Vaikkakaan ihan oikeiden aikuisten oikeesti mä lintsaan aniharvoin, koska kun sen oven kerran avaa on tälläisen hepsankeikan sitä vaikea sitten enää sulkea. Joten en yleensä kyllä lintsaa. Niin, siis blogissa ehkä vähän taukoa.

Vieläkään ei ole Kasvisseikkailu -kirjan arvonnasta voittaneesta Valeriinasta vai mikä se nyt oli? kuulunut mitään! Ota pikaisesti yhteyttä, jos palkintokirja sinua vielä kiinnostaa. Loppuviikosta tai joskus arvon sen sitten uudelleen :/ Ja kaikille muille tiedoksi/muistutukseksi, että minulta sitä voi ostaa suoraan, kuten teki esim. Raitapaitojen Puolesta. Minulta suoraan ostamisessa monta hyvää puolta: Saatte sen edukkaammin (23€ postikuluineen!), saatte sen omistuskirjoituksella ja tarroilla (halutessa myös tietenkin ilman) ja söpösti paketoituna, minä saan siitä paremmat provikat kuin kaupasta ostetusta kirjasta ja se raha menee varmasti vegaanisiin asioihin :D Osta siis kirja lahjaksi tai ihan omaan käyttöön (lapsekkaasta lähestymisestä huolimatta ruokaohjeet eivät ole pikkulapsimaiseen tapaan mauttomia mössöjä, vaan meidän perheen arkiruokia, ja meidän perhe tunnetusti tykkää hyvästä ruoasta :) suoraan tekijältä itseltään!

Viikonloppu meni suit sait sukkelaan. La aamuna polkaistiin Tikkurilan kirjaston pihalle (tästä tuli mieleeni, että se varausmaksuttomuus koskee Vantaan kirjastoja. Ja jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Hyvä Vantaa!!!) Siivouspäivän kirppiksiä tarkastamaan. Löysin 11 kpl pikkuponeja, siis uusia, ei babyponeja. Olivat euron kappale, mikä mielestäni aika kallista, mutta ostin silti. SAin kympillä. Kirjaston tyhjennysmyynnistä ostin ehkä noin kymmenen kiloa kirjoja! Vaikka mitä! Kolem keittokirjaa (kaksi japanilaista ja yksi raaka), taidekirjoja (Frida Kahlo, American Polaroids ja japan pop, joka mulla jo onkin, mutta nyt on kaksi ja voin toisen uhrata muihin projekteihin), pari sarjakuvakirjaa (japanilainen ja sikojen tehotuotannosta kertovan, ainii ja kiroileva siili, josta en kyllä tykkää, englanniksi, aion viedä sen C:n veljelle), fiktiivisen kirjan Marilyn Monroesta ja kolme CD:ä(Ne Luumäet, klassista ja sit joku avaamaton sibeliusjuttu, sekin jenkkilään vietäväksi.

Sit vielä kotimatkalla ostin pari Hello Kitty palloa, tai siis sellasta munaa, jonka sisällä jotain HK krääsää. Mitä voi ostaa automaateista. Mä halusin ennen kaikkea ne munat, kun nekin oli Kittyn muotoiset. Sisällä oli sit jotkut figuurit. Niillä ei niin väliä.

Haettiin hesestä lounas, ja sen jälkeen aloinkin tekemään lähtöä Maailma Kylässä festareille. Keskustassa polkasin vielä Kampin kautta, kun ajattelin että sielläkin vois olla kirppiksiä. Oli siellä vielä muutama pöytä jäljellä. Tosi hauskaa kun ihmiset itse järjestävät tälläisiä juttuja! Tuntu tosi hienolta. Et jos me halutaan jotain, niin sen voi ihan itsekin järjestää, eikä tarvii jäädä odottamaan, että joku virallinen taho sen meille tekee, tiukasti sääntöihin sidottuna. Tunsin suorastaan ylpeyttä kanssaihmisteni puolesta. Hyvä te! Hyvä me!

Ja sitten Kaisaniemeen. Siellä oli tuskastuttavan paljon ihmisiä. Mutta hauskaa oli se, että en ole eläessäni (Amerikan matkoja ei lasketa!) saanut niin paljoa kommentteja hiuksistani kuin sain lauantaina. Olin sen kyllä just värjännyt (meni muuten ihan reisille! Paska vaalennusaine. ), et olihan se tietenkin tosi voimakkaan värinen. Mut silti! Tuntu tosi kivalle :) Ja koska olin hyvissä ajoin (kerrankin!) ennätin vielä kiertää vähän siellä alueellakin ja silloin joku sanoi mulle, että sulla on ihana tyyli! Ei siinä, olinhan mä tosi ihana, mutta että ihana tyyli! Minulla! Onneks en sentään alkanut väittämään mitään vastaan...

Vuoro meni nopsasti. Nii, olin siis Animalian pöydän takana jakamassa esitteitä ja kertomassa mistä saan B12 vitamiinini :) Joku siis oikeasti kysyi siitä. Ja se että lähteeni löytyy pillerin muodossa purkista oli tietenkin tosi paha. Miettiiköhän ihmiset ikinä sitä, kuinka paljon niiden syömille eläimille syötetään vitamiineja? Lehmillekin kalsiumia. Miten sitten on niin paljon luonnottomampaa ottaa se vitamiini/kivennäisaine suoraan purkista, kuin lehmän/sian kautta kierrätettynä?

Kaisaniemestä poljin kovaa vauhtia Sörnäisiin/Hermanniin lastenkutsuille. Olin kyllä iloisesti myöhässä, no. 3,5 tuntia. Mutta emäntä tiesikin tämän jo etukäteen. Oli tosi kivaa saada kutsu näihin juhliin. Kun pienille tytöille multa löytyy kaikista luontevimmin lahjat :) Ja peketoiminenkin oli tosi kivaa, kun sai hyödyntää sydämensä kyllyydestä Hello Kitty pusseja ja muita. Tarjolla oli voileipäkakkua, karjalanpiirakoita, pikkukakkusia ja täytekakkua. Tai oli siis muutakin, mutta näitä mä söin :) Popcornit ja sipsit huomasin vast asiinä kohtaa kun mulla oli napa poksahtanut ulos. Oli kivaa. Valitettavasti aika jäi lyhyeksi, sillä mulla oli vielä yhdet menot sille illalle.
Sieltä sitten poljin vielä Tapanilaan. Yllättävän hyvin löysin perille, vaikka olinkin unohtanut katsoat, että minne piti mennä. C oli mennyt sinne jo, kun luuli että mä pysyisin vähän paremmin aikataulussa. Mut enhän mä koskaan.

Pyöräily oli kuljettanut ruokamassaa suolistossa vähän alaspäin, joten pystyin näissä juhlissa (tuparit) syömään tofupiirakkaa ja persikkapiirakkaa ja ehkä suolapähkinöitä. Juotiin limukoneella tehtyä limua. Meillä oli limukone silloin kun mä olin mukula. Hassua, että niitä on taas. Näissä juhlissa meitä oli pieni Animalia porukka, ja sit isompi joku vierasporukka, ja me animaalit istuttiin keskenämme parvekkeella. Se oli hassua. Mut hauskaa. Varsinkin siinä kohtaa kun ne vieraat alkoi laulamaan karaokea. Me lähettiin aika ajoissa kotiin, kun Pinja joutui olemaan yksin hetken aikaa, kyllä Hapsimakkara olikin sitten jo kotiutunut Hämeenlinnan turnauksesta, mut kuitenkin. En tykkää että ne joutuu olemaan illalla keskenänsä. Poljettiin sitten sieltä kotiin. Molemmat oli hereillä ja ihan kunnossa. Hapsin joukkue oli päässyt jatkoon. Ne on niin hyviä!

Sunnuntaina laitoin futarilleni eväät, annoin vähän rahaa ja pistin taas matkaan. Itse kuvittelin, että mulla on taas kauheesti aikaa ja ajattelin, et olisin käynyt vielä kirppiksellä ennen "töihin" menoa. Mut niinhän siinä sitten kävi, että jouduin soittamaan jostain Käpylän kohdalta, et tulossa ollaan, mut myöhässä. Niin usein käy noin, et luulet et on kamalasti aikaa, mut sit lähdenkin ihan viime tinkaan, tai usein sen jälkeen. No, pääsin kuitenkin perille ja siellä taas osoittelin niitä ilmaisia esitteitä ja vastasin, jos jotain kysyttiin. Meitä oli niin monta, että saatoin aina olla olematta, jos joku näytti siltä, et sitä ei todellakaan kiinnosta mitä me sanotaan, vaan se haluaa kertoa meille, mitä mieltä se on. Siis ei siinä, saa tulla avautumaan, niin hyvässä kuin pahassakin, mä vaan en ymmärrä sitä. Mut ehkä tommonen tilanne on sellainen, et sen tyyppiset ihmiset (siis ne avautujat) katsovat tilaisuutensa tulleen. Just ne, jotka tuli tivaamaan sitä, et sitäkö me halutaan, että turkistuotanto siirretään sitten kokonaan Venäjälle ja Kiinaan, missä eläintenhyvinvointi on joku vitsi, mille karhun/tiikerintaljan päällä makoillessa naureskellaan? Nii, silläkö nää ongelmat sitten ratkaistaan? Jaa mitä? Häh? Ja sit ne lähtee pois. Ihmiset hakee vaan jotain kiksejä siitä kinastelusta. Ei niitä oikeesti kiinnosta eläintenhyvin vointi pätkän vertaa. Jostain ovat kuulleet ton mielestään hyvän argumentin ja sillä sitten yrittävät päteä. Pitäiskö Suomessa olla hikipajoja, sallia kaikkee samaa paskaa, mitä vaikka jossain Kiinassa on, ihan vaan sen takia, että täällä voitais sitä vähän paremmin valvoa? Ei siinä, emmä usko, että se turkiskielto tulis vielä tällä voimaan, mut kyl se vielä joskus. Pakkohan se on.

No niin. Oman vuoroni päätyttyä kävin vielä siellä kirjateltassa. Ostin ainoastaan yhden kirjan, piirustusoppaan mulle ja Pinpulalle yhteiseksi. P muuten piirtää paljon paremmin kuin minä. Mä en osaa piirtää :( Se ja laulaminen on niitä asioita, joita haluaisin osata, mutta minkäs teet jos vaan ei pysty. Selasin paljon muitakin kirjoja, ja teki mieli ostaa, mut sit alko vaan ahdistaa, kun ne oli kaikki sellasia, epäkohtia osoittavia. Vaikka just joku Palestiinalaisnaisesta kertova kirja. Ja sit kaikki orjakirjat ja muut. Yleensä mulle tulee tollasista massatapahtumista aika voimauttava fiilis, niinko tyyliin, et meitä on näin paljon, jotka mahdollisesti jopa toimillaan yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Mut nyt tuli vaan sellanen olo, et jokasta niillä festareillä kävijää kohtaan on tuhat kärsijää jossain. Just kaikki hikipajat, ihmiskaupan uhrit, plääh. Kaikki. Eläimistä puhumattakaan. Niitä kärsijöitä olis varmaan miljoona jokasta kävijää kohtaan. Eikä kukaan välitä. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mut siltä se silloin tuntui.

Kotona sitte katottiin Pimpulan kanssa Missä Olet, Susan? -elokuva. Muistaako kukaan sitä? Mä tykkäsin siitä pienenä ihan kauheesti. Ja yllättävän hyvin s eoli kestänyt aikaa. Oli hassua, kun muistin suorosanoja ulkoa :) P ei kauheesti välittänyt siitä. Hupsu.

Illalla tilasin sitten vielä kolme askartelukirjaa Japanista. Askartelukirjat, erityisesti japanilaiset askartelukirjat on aivan ihania!

Eipä sit muuta, nyt lukemaan! Inhoon sanakokeita. Ja kaikkia muitakin kokeita, joihin pitää lukea.

Tamagotchi voi hyvin, eilen illalla meinas käydä huonosti, se meni nukkumaan melkein kaikki sydämet tyhjinä, mut sain aamulla sen taas hyvinvoivaksi. Thank god!

xoxo,
Raisa

Karvaset ponit ja muuta kivaa.

May 29, 2013, 12:09 am

≫ Next: Kompakti.

≪ Previous: Tiedote

$

0

0

Kun mulle tehtiin tätä My Little Pony tatuointia niin siinä oli yks tosi hassu kohta. Tuli siis vaan yks aamu mieleeni tää. Niin, ekana valmistui ne ponit, ja sit kun alettiin tekeen niitä pilviä ja muita, niin se setä sheivas ihokarvat siitä tatuoitavalta alalta pois, mutta jätti ne ponit karvasiksi. Ne oli oikeesti ihan mielettömän söpön näköiset silloin. :) Yhtälaillahan ne on karvaisia vieläkin, muttei enää niin korostetusti, kun on koko käsi karvanen. Ponit on kyllä hienoja.

Mulla olis tänään ravitsemustieteen pääsykokeet. Ne alko 8 minuuttia sitten. No, onnea teille sinne vaan sitten. Musta tulee isona toivoton.

Maanantaina oli enkun puhekurssin koe. Onneks mä olen, kiitos miehen, melko luonteva enkuks puhuja, joten se meni ihan ok. Paitsi että kun piti omin sanoin kertoa joku genetiikka juttu, niin mä käänsin sen melkein sanasta sanaan...siitä varmaan melkoinen miinus. Sanakoe, johon olin lukenut!!! meni hyvin. Sain sen eilen, 27,5/30. Ja silti en saanut siitä ysiä parempaa numeroa. Melko tiukka arvostelu. Yleensä jos saan kokeesta ysin, joita olen ihan kiitettävän paljon kyllä nyt tuolla lukiossa saanut, niin mulle tulee sellanen olo, et oli tosi lepsu arvostelu ja/tai helpot kokeet. Mutta toi sanakoe oli kamalan vaikee, aiheina terveys/sairaus, liikenne ja rikollisuus. Opin mm. sanat tendoin, benign ja right-of-way. Olin C:lle ihan kiukkunen, kun se ei ole koskaan käyttänyt tota right-of-waytä (etuajo-oikeus) mun kuullen. Luulis, että tollasen olisin jo oppinut aikapäivää sitten. Mutta ei.

Kirppikseltä, melko lailla hieno!

Eilen oli sitten kemian koe. Tai ainakin niin minä luulin ja olin sitä kemiaakin sitten kerrannut. Mutta luokkaan päästyäni ihmettelin, et mitä hittoo psykologian maikka siellä on ja kans niitä psykan kurssin oppilaita. Ja ei helvetti, ne olikin sekoittaneet ne koepäivät ihan mullin mallin ja nyt olikin psykologina koe. Ja kas kummaa, taas oli kaikki muut siitä tietoisia paitsi minä. En ollut siis lukenut yhtään. En edes kurssin aikana. Ainoastaan tunnilla kuunnellut. Ensin varmaan viisi minuuttia vaan tuijotin sitä paperia ja yritin miettiä, että mitä nää sanat tarkoittaa. Ei ollut yhtään alkuainetta, jonka olisin tunnistanut, ei yhtään tasapainoitettavaa reaktioyhtälöä, ei mitään mihin olin valmistautunut. Voihan kökkö. Ja sit jostain ne asiat onneks alkoi virtaamaan päähäni. Ei se kyllä varmastikaan hyvin mennyt, kun ei ole oikein toi termistö hallussa, mutta eiköhän se läpi mene. Jolla ei kyl oikeesti ole mulle mitään merkitystä, kun en tarvii niitä suorituksia yhtään mihinkään. Ainoastaan hyvillä numeroilla on merkitystä, koska niillä voi sitten leijua. Kemian kokeeseen menen, jotta saisin kasin nostettua ysiin. En tiedä onnistuuko, kun se opettaja on niin nihkee. Tai no niin, minustahan se on kiinni :) Tämänpäiväisen kemian kokeen jälkeen on vielä äikän koe, ja siihen pitäis kans lukea, ja hitto siihen pitäis vielä lukea Kalevalasta joku runo. Plääh!!!Mutta niin, äikän lukeminen on paljon helpompaa, ja kokeessa pärjääminenkin todennäköisempää kuin kemia, mutta kun olen kemiaa jo lukenut eilistä varten niin ei sekään ole niin kauhean paha. Siis voiton puolella jo ollaan, äikän kokeen jälkeen alkaa hillitön loma! Taas innolla kasaan kirjoja, joita aion lukea vaikka kahteen kertaan, kunhan tästä koekurimuksesta ollaan päästy! Jes jes!
Ihan hirveen pitkiä pätkiä en pysty lukemaan kerralla, joten on tässä tullut muutakin tehtyä. Eilen tuli postissa tilaamani My sassy mum draamasarja. Siinä on kans tekstitykset vähän miten sattuu.Silti ihan hyvä. On hassua, että jakso jaksolta sen sarjan nimikin muuttuu. En enää muista mitä muita nimiä sillä oli, mutta sassy se sit seuraavassa jaksossa enää ollutkaan, olisko ollut crazy tms. Sentään Itadakimasu, joka sanotaan kun aletaan syömään, ei ollut käännetty I started running, niinko siinä Lazy housewife Hanassa...siinä oli myös nimet käännetty, yhden mihen nimi oli Lack of oil, se oli ilmeisesti yhden hoikan miehen nimi.

Japanilaisista tuli mieleeni, että varasin kirjastosta läjän japanilaisia muotilehtiä. Siis aikuisten muotilehtiä. En mitään goottilolita raamattuja. Vähän meidän Glorian tyylisiä lehtiä. Luulisin. En ole Gloriaa lukenut aikoihin, niin en ole ihan varma. Aika hemmetin tylsiä vaatteita ja kalliita kenkiä. Mut silti kiva niitä on katsella.

Tilasin kaksi askartelukirjaa, joissa huovutetaan kissankarvoista asioita! Mä olen niin kärvistellut huovutustuskissani, kun ei ole vegaanista villaa, jota huovuttaa. Älyämättä ollenkaan, että mullahan on kaksi karvakasaa, jotka pölisee huovutettavaa materiaalia! Wohoo!! Nyt harmittaa, että luovuin mun huovutusneulastani. No, ei auta muu kuin ostaa uusi! Enole ikinä edes kokeillut huovutusneulalla huvuttamista, nyt pääsen sit vihdoin ja viimein kokeilemaan. Kunhan ne kirjat nyt vaan tulis. Toivottavasti niissä on ne ohjeet tarpeekis selkeästi kuvattuna, kun ne on kuitenkin japaniksi kirjoitettu. Tilasin myös kolem muuta askartelukirjaa, sillä askartelukirjat on ihan parhaita. Ja innostavia. Innostusta täällä kaivataan!

Eipä sit kait muuta. Takaisin lukemaan (siis niitä huonoja tekstityksiä). On ollut yllättävän kivaa olla vähemmän koneella.

xoxo,
Raisa

Kompakti.

May 31, 2013, 12:37 am

≫ Next: Päivitys

≪ Previous: Karvaset ponit ja muuta kivaa.

$

0

0

Kuva pöllitti netistä

Tykkään pienistä asioista. Shiba inukin, suosikkikoirarotuni, on erityisen ihana juuri kompaktiutensa vuoksi. Samaan koloon sujaktaa niin monta muutakin asiaa, myös oma vartaloni. Ajatus siitä kompaktina, pienenä on jotenkin niin kutkuttava. Silloin sitä on helpompi hallita, se ei ole tiellä, ei rönsyile eikä pursuile. Todellisuus onkin sitten jotain muuta, vaikka olenkin melko minikokoinen, en siltikään aina tiedä mitä selkäni tekee, mihin suuntaan makkara pulpsahtaa, jos nojaankin tähän suuntaan. Koko ajan saa olla varuillaan. Ihan niin kuin isojen koirienkin kanssa. Erityisesti talvella. Pienen koiran voisi tilanteen niin vaatiessa nostaa syliin. Ehkä pienen naisenkin. Vaikken voikaan sietää sitä, että olen niin helposti liikuteltavissa.

Tämä samainen pienuuden ihannointi pätee myös kodeissa. Rakastan pieniä koteja. Siis japanilaisia koteja. Ne on niin kompakteja, helposti hallittavia, kaaostenkin on oltava pieniä, kun ei ole tilaa olla suuri kaaos. Oma koti tuntuu leviävän joka suuntaan. Haluaisin ainakin yhden huoneen verran tilaa pois. Mutta eihän se onnistu. Olen tähän kyllä keksinyt loistavan ratkaisun: Ostan entistä enemmän tavaraa! Johan alkaa kotikin vaikuttamaan paljon pienemmältä kun se on täyteen ahdettu aarteita. Mielellään vielä miniatyyrejä. Miniatyyritkin on ihania.

Kaikki laaja ja aava herättää levottomuutta; mitä sillä kaikella tilalla oikein tekisi. Tähän kyllä kuuluis laittaa jotain. Aivan liian autiota ja tyhjää. On hassua, että toiset tykkää siitä just sen takia. Just joku minimalismi. Mitä ne ihmiset tekee kaikella sillä tilalla? Eikö niiden ajatukset huku siihen tyhjyyteen? No, ihan sama. Mun ajatukset hukkuu joka paikkaan. (kävin just hakemassa pihalta oksan jostain koristepuusta, kun niin veikottelevasti siellä keimaili.)

Mä muuten keksin, miten niistä mun ompelemista "tekstipussukoista", tai siis niistä konekirjotuista, saa siistimmät ja helpommin tehtävätkin :D Hiukanko hienoo!! Mä en ole muuten oikein mitään saanut aikaiseksi tuolla Tehtaan puolella. Yritän aina silloin tällöin saada yhden tai kaksi saumaa ommeltua, mut muuten se on vaan enempi sellaista haahuilua. Olen sille Kiroilevan siilin Millalle ompelemassa penaalia, tää liittyy yhteen Animalian juttuun. Musta on tosi kiva tehdä jollekin tietylle ihmiselle jotain. Tai siis miten se sanotaan, vähän niinko mittatilaustyö, kunhan vaan tiedän jotain siitä ihmisestä, et mistä se tykkää. Kaikki ei selkeästi tykkää jostain ja sit se onkin tosi vaikeeta. Tai jos se on jotain, mihin mulla ei ole materiaalia. No, tota materiaalipulaa ei pitäis kyllä ihan vähään aikaan ilmetä...tilasin taas lisää kangasta! En voi uskoa sitä todeksi, mutta totta se on! Se on kummaa, kun niin innoissani olen kehittämässä kaikkea "vihreämpää" ja sit unohdan sen hetkittäin ja tilaankin uusia kankaita. Mut nää(kin) oli tosi ihania!

Katsoin sen "My sassy mum" tv-sarjan. Se oli ihan hyvä ja niillä oli ihana koti *sydän*, tekstitykset oli jälleen ihan mitä sattuu...musta on tulossa mestari ymmärtämään kökköenglantia. Niin, pystyin siis katsomaan sen sarjan, vaikka piti lukea kokeisiin. Onnistuin mä niihin kokeisiinkin lukemaan, vaikkakin kaikkiin aika kevyesti. Ja psykologiaan en yhtään, kun ne piti kokeen vääränä päivänä. Mut äikkäänkin vähän. On muuten hassua, et äikästä saan työmäärään nähden parhaimmat numerot. Vaikka mulla kaikki oikeinkirjoitussäännöt, siis se äikän tylsä puoli on ihan onnetonta. Eilen kyllä kokeessa mua niin tympi ja mietin vaan sitä, miten kohta tää on ohi, mä menen kauppaan ja ostan vaniljakokaa ja juon sen siitä tölkistä ja se on ihan jäätävän kylmää ja hapokasta ja se nipistelee nenässä ja mua naurattaa. Mut ei auttanut, oli tehtävä se koe ensin. Tuntuu, että kamalasti vaan oioin, kun ei jaksanut miettiä jonkun 7o vuotta sitten kirjoitetun novellin analysoimista. Meidän olis pitänyt lukea Kullervon tarina. Olin hukannut paperin, missä se luettava oli määritetty ja sain vasta koepäivänä tietää mitä piti lukea. Ja sit tarinaahan oli siis sivukaupalla, Kalevalaisittain käsittämättömässä runomuodossa kirjoitettuna. En ymmärtänyt lukemastani yhtään mitään. Varsinkaan kun oli se "pakko". Joten tein mitä nykyajan oppilaat varmasti muutkin tekevät. Googletin Kullervon ja sain tietää mitä sille käy. Onneksi ope ei arvostele niitä meidän luettavien tekstien pohjalta tehtyjä tehtäviä, ne vaan kuuluu siihen suoritukseen ja varmaan niiden tehtävien avulla ope määrittää, et ollaanko luettu vai ei. Toinen luettava oli Kafkan Muodonmuutos. Se oli sentään hyvä, luettava. Mä olen muuten sellainen lukija, et mulle merkkaa eniten luettavuus. Ihan sama kuinka tylsä tai mielenkiintoinen itse tarina on, jos se on kirjoitettu hyvin, niin sit sen on oltava hyvä. Joskus saattaa sisältö olla sen verran hyvä, et huonokin kirja pärjää, mut silloin itse lukukokemus ei ole niin hyvä.

Kirjoista tuli mieleen, luin eilen blogipostauksen yhdne nuoren naisen kirjahyvllyn sisällöstä. Siis ei tässä mitään, mutta se, että ne kaikki kirjat oli jaksettu listata ylös! Hullun hommaa, sanon minä! Ja niin kunnioitettavaa! Ja sit jos oikein muistan niin ne kirjat oli vielä hyvässä järjestyksessä! On mullakin askartelukirjat omalla hyllyllä, romaanit omilla, keittokirjat omalla jne. Mut hyllyillä ne on ihan sikin sokin. Niin, joo katsokaa itse! Kirjahyllyssä Kirjat on ihania! Eilen kun pääsin koulusta, se oli siis vika koe, tänään vielä haen arvosanani, mut lukemiset on nyt luettu. Niin, siis aloin heti miettimään, et mistä aloittais. On niin paljon kertynyt kaikkea luettavaa. Lehtiä, kirjoja, lehtileikkeitä, kaikkea pientä kasaantunut luettavaksi sinne tänne. Pienestä aikataulupaineesta johtuen aloitin sitten Caitlin Moranin Naisena olemisen taidosta. Se meinas tyssätä siihen paikkaan, kun oli jotenkin tosi rasittavaa lukemista. Jos ei ihan joka otinen lause ollut jotain vitsikästä, niin aikakin joka kolmas. En millään meinannut jaksaa alkua pidemmälle. Onneks kuitenkin jatkoin, sillä kyllä se ekojen sivujen jälkeen lähti siitä paremmin sitten liikkeelle. Ja ihan sai kunnolla nauraakin :)

Mut hei! Nyt jotain muuta, kiitos!

xoxo,
Raisa

---

Päivitys

June 3, 2013, 12:49 am

≫ Next: Kiitos. Anteeksi ja näkemiin.

≪ Previous: Kompakti.

$

0

0

Hello.

Hengissä ollaan, kaikki ihan ok. Mut ei vaan nyt niinko yhtään huvita täällä jakaa yhtään mitään. Minä vaan luen, syön ja katson elokuvia ja japanilaista draamaa. Tämän hetkisen nimeä en tiedä, mutta ensimmäinen jossa (ainakin vielä) tekstitykset ovat ihan kelvolliset.

 Arvonta! Kannattaa osallistua!


Unohdin kertoa, että Maailma Kylässä festareilla näin ohimennen yhden nuoren naisen, jonka blogia olen joskus seurannut. Se oli todella kummaa. Teille, jotka luette blogiani mutta ette tunne minua oikeassa elämässä, toivon että tekin tulisitte joskus näkemään minut ja aiheuttaisin teille samanlaisen tuntemuksen. Siis se oli kummaa hyvällä tavalla. Ensin ajattelin, että se on joku mun kaveri, joku jonka tunnen, mutten millään saanut päähäni et mistä. Ja sit muistin, et se oli epäonninen vaihtari japanissa, joka joutu tuleen joidenkin selkäjuttujen takia takas suomeen. Tms. (suomi ja japani pitäis olla isolla. tuhma.)

Kouluarvosanat meni ihan reisille. Tai ei ihan, mutta se että sain kemiasta kasin, kun oikeesti ajattelin, et olisin voinut saada jopa kympin, kun meni koe niin hyvin. Mut ei se sit mennytkään. Vitun kasi. Tosi noloa. Tää oli siis kemian eka kurssi, jonka olen jo kertaalleen suorittanut. Silloinkin sain kasin. En voi ymmärtää, kun ymmärrän kuitenkin kurssin asioita aivan eritavalla kuin vuosi sitten. No, ei voi mitään. Äikkä ja enkku ysejä, psykologia myös kasi. Mikä aika hyvin, suhteutettuna siihen luku/opiskelumäärään...(0) mutta et kemia kasi. Mikäköhän sen kokeen keskiarvo ollut?

Luen viimeisiä sivuja Caitlin Moranin kirjasta Naisena plääh jotain. Kerroinkin tästä jo. Mutta nyt olen siis melkein lukenut sen ja osaan sanoa siitä paljon enemmän. Todella hyvä ja hauska. Ennen kaikkea hauska. Ääneen nauramisen hauska. Alkuun oli liian "hauska" kunnes vähän tasaantu. Selkeästi kirjan parhaat palat on laitettu alkuun, ja se vähän laimenee loppua kohden, mutta silti oikein hyvää luettavaa. Mulla on ainakin kahdessa kohtaa kankaanpalat merkkinä ehdottomasti postaamisen arvoisista asioista. Ne tais olla rintsikat ja häät. Ei siis, olishan ne kaikki postaamisen arvoisia, mutta näistä olis siis jotain hauskaa yllättävää sanottu. Johon takertua. Mutta ei nyt.

Toivottavasti tää menee ohi ennen matkaa. Jostain nyt pitäis saada vähän innostusta. Eilen siivosin paketointikaapin kangashyllykön, jossa siis säilytän kaikkia nauhoja, pusseja ja silkkipaperinpalasia. Mähän säästän aivan kaiken. En teippejä, ainakaan kovin usein, mutta muuten melkeinpä kaiken. Ja silti ostelen lisää silkkipapereita ja lahjapussukoita. Eikä mua edes kutsuta niin usein juhliin, että pääsisin oikein urakalla niitä käyttämään. Mutta paketointikamat vaan on niin ihania. Mä en nyt viitsi enempää hukata sun ja mun aikaa. Moikka.

Eilen oli muuten sekä lounaaksi että pävälliseksi todella hyvät ruoat. Lounaaksi raikas kurkkusalaatti(?) japanilaisittain sekä kylmiä sobanuudeleita dipillä, päivälliseksi grillattuja juustovoileipiä tofulla (paahtoleipää molemmin puolin voideltuna, siivu Cheezlyä, siivu savutofua (sitä reilun kaupan, luomu), siivu Cheezlyä taas ja toinen molemminpuolin voideltu paahtoleipä päälle ja voileipägrilliin. Nom nom nom. Lisäksi salaattia ja jälkkäriks mansikka- ja suklaajätskiä. Ja syötiin takapihalla viltin päällä. Kun ei ole terassia, kurjilla. Ja oli ihanaa. Just kun ei ollut sitä terassia.

Voi pilde, tuli mieleen joku juttu. Mut unohdin sen. Mikäköhän se oli? Mietin vielä, et voiko oikean asian laittaa loppuun?  No, näköjään ei voi. Sorry.

Hitto,  viimeisin tamagotchi sai poikasen ja noiden pikkusten hoitaminen on tosi rasittavaa.

Voisko joku piristää jollain, kiitos. Taidan mennä ompelemaan. (kumpa se juna pysähtyis, tai edes hiljentäis ja ottais mut mukaan kyytiin.)

xoxo,

 Raisa

Kiitos. Anteeksi ja näkemiin.

June 6, 2013, 2:49 am

≫ Next: Ennen matkaa.

≪ Previous: Päivitys

$

0

0

Mä olen peruskohtelias. Verrattuna moniin jopa todella kohtelias. Musta on aika lailla automaattista kiittää, tykkään myös niiailla :) vaikka oven avauksesta, hyvästellä opettaja tunnin jälkeen, tervehtiessä mua usein ujostuttaa, mutta pyrin tekemään senkin aina ja osaan pyytää anteeksi, en ehkä aina silloin kun pitäis (luin pienenä liikaa Tiina -kirjoja ja Tiinahan ei pyytänyt anteeksi, vaan virkkas sitte sitä pitsiä) mutta parhaani teen.

Mun mielestä näillä pärjää aika pitkälle, vaikka olis muutenkin millanen moukka ja typerys. Tai no, eihän mulla ole tollasesta mitään tietoa, kun en ole kumpaakaan. Mut you know.

Niin, olen siis ainakin omasta mielestä kohtelias ja huomaavainen, ja pyrin sitä opettamaan lapsillenikin. Muuten, kulkaa, mikään ei ole niin hienoa, kuin aidosti kohtelias lapsi. Siis sellainen, joka tervehtii tullessaan kylään ja parhaimmassa tapauksessa vielä pois lähtiessäänkin hyvästelee. Kiittää kyydistä jne. Todella paljon on lapsia, jotka ei näistä tee mitään. Yhteen aikaan vein omien lisäksi paria muuta lasta kouluun, ja toinen näistä tytöistä oli kyllä ihan mahdoton. Ei ikinä tervehtinyt tullessaan autoon, vaikka mä sanoin nimeltä, et moi Epäkohtelias Tyttö! Eikä kiittänyt, koskaan. Ei pyytänyt anteeksi tullessaan myöhässä. EI mitään. Puhuin tästä omille lapsillenikin, ja luulisin että nuorempi, jonka jonkinsorttinen kaveri tämä tuppisuu oli, siitä joskus sitten sille sanoikin. Lopulta tuli se tervehdyskin. Joten kun oli aikansa tälläistä kuskannut, oli kuin virkistävä tuulenvire sellainen lapsi, joka automaattisesti tervehtii ja poistuessaan kiittää.

Enkä mä nyt tällä tarkoita sitä, et pitää olla kamalan kiitollinen koko ajan kaikesta, vaan se, että suo sen pienen hetken, jolloin huomioi toista, toisen tekemisiä. Vaikka just siitä oven aukipitämisestä. Niin satamiljoonaa kertaa olen pitänyt ovea auki joillekin idiooteille, jotka ei yksinkertaisesti tajua kiittää. Tosi usein sanon silloin kovaan ääneen OLE HYVÄ! Jotkut siitä tajuaa, toiset ei. Ei varmaan mistään. Ja sit just niitä, jotka ei millään pidä toiselle ovea aukia. Meidän koulussa on enimmäkseen sellaisia, jotka pitää, mut ainakin yksi nuori mies siellä on, joka itse aina vaan sujahtaa siitä oven raosta, vaikka tasan tarkkaa tietää, että perässä tulee muita. Samainen poika on kyllä muutenkin ihan imbesilli.

Joo joo, tässä pohjustus. Nyt siihen asiaan. Kiitollisuus kotona. Niin, tai siis mun peruskohteliaisuus kalpeni vain vienoiseksi häivähdykseksi hyvistä tavoista kun tuo amerikkalainen muutti tänne. Huh huh! koko ajan saa pitää varansa, ettei vaan unohdi kiittäminen aamupalasta, jälkkäristä, lounaasta, leivästä jostain. Koko ajan saa olla kiittämässä. Ja jos ei kiitä, niin sittä huomautetaan. Nuristaan ja mökötetään. Pitääkö kotona koko ajan kiittää? Okei, toi oli aika provosoivasti kysytty. Paremminkin näin: Miksi herkästi unohdan kotona kiittää? Kun automaattisesti kiitän oven auki pitämisestä, miksei se tule kuin apteekin hyllyltä kotona, vielä paljon isommasta työstä? Miksi en tunne automaattista kiitollisuutta siitä, mitä mieheni tekee? Kyllä jos se tekee jotain poikkeavaa, niin tulee voimakas kiittämisen tarve, mutta noista joka päiväisistä asioista sitä tunnetta ei vain tule? Miten teillä, kiitetäänkö? Miksi? Miksei?

Pinza piirsi ja minä kirjoin. Ihana.

Olen EHKÄ keksinyt oikein hauskan ompeluun liittyvän asian. Tai siis olen EHKÄ innoissani älyttyäni yhdistää skräppäämisen ja ompelun. Eikä niin että koristelisin ompelemalla skräppisivuja, vaan skräppäämällä ompeluksia. Se on ollut hauskaa, enkä ole ainakaan vielä miettynyt sitä, että kuinka kustannustehokasta stämä nyt on. Olen vaan ommellut, koska se on hauskaa :) Olen myös kirjonut, koska sekin on hauskaa. Välillä. Olen myös laittanut ruokaa, koska syöminen on niin hauskaa. Olen myös käynyt kierrätyskeskuksessa, koska muiden vanhat tavarat on älyttömän hauskoja.

Ei mitään hajua ketä nää on, mutta me leikitään että ne on meidän rikkaita sukulaisia jotka matkustelee ympäri maailmaa. Oi niitä onnekkaita!

Tässä näitä skräppityyliin koristeltuja ompeluksia työn alla.

Uutuutena kurkkupikkelssi.

Ei muuta.

xoxo,

R
 

Ennen matkaa.

June 10, 2013, 3:41 am

≫ Next: Mikä maa, mikä valuutta?

≪ Previous: Kiitos. Anteeksi ja näkemiin.

$

0

0

Voi räkä. Mulla on ollut oikeesti aika ison työn takana matkajännityksen ja innostuksen virittäminen, tänään aamulla sit jotain kutkutusta oli ilmassa. Kunnes huomattiin, että molempien lasten pyörät oli pöllitty. Mä tiedän, mä olen itse joskus pöllinyt pyörän, ja oon katunut sitä ihan kauheesti ja jollain tapaa ajatellut, että ne meiltä pöllityt pyörät on takaisinmaksua siitä, mut kyllä mun mielestä neljä pyörää yhdestä lastenpyörästä olis jo ihan tarpeeksi, niin että nää viime yönä pöllityt kaksi on jo ylimääräistä. Minä olen rikokseni jo kärsinyt! Onni onnettomuudessa -- mun pyörää ei viety, vaikka ne oli kaikki samssa paikassa, niin ja auki. En pidä pyörääni enää auki, eli ihan turha tulla yrittämään. Mun pyörän pelasti varmaan se tarra: You touch you die

Todella usein öisin mietin sitä, aina kun kadulta kuuluu jotain ääniä, jotka unen läpi porautuu mun tajuntaan, et kuinka meidän pyörät pöllitään. Olen kuulevinani askeleita meidän pihasta. Mut sit aina olen tuudittautunut siihen, et kyl Kenai reagois moiseen epärehelliseen toimintaan nostamalla kamalan metakan. Saateri soikoon, ei siitä koirasta sitten ollutkaan vahtikoiraksi!

No, ei voi mitään. Elämä on ja kaikkee muuta latteeta. Mut miks just tänään?! Mua niin kuvottaa ajatus siitä, et joku on ollut meidän pihalla, ihan muutaman metrin päässä meistä, kun me nukutaan. Ja sit vie mun lasten pyörät. Mulla on kuvia P:sta pyöränsä kanssa, se oli niin onnellinen saadessaan sen 10 v. lahjaksi. Ja nyt joku mulkku ajaa sen pyörällä. Niin katkera!

No, ainakin opimme tästä lukitsemaan jatkossa pyörämme, myös omalla pihalla. Tai no, eihan lapsilla ole enää pyöriä, joita lukita. Että silleen. Nyt ei auta muu kuin kivuta tämän vastoinkäymisen yli. Jos on pakko varastaa, niin veis edes sellaisilta, joilla on rahaa ostaa uudet tilalle sen kummempia murehtimatta. Kunnon anti-Robin Hoodit ollut liikkeellä. Saatana.

Next!

Kaikenlaista kivaa aktiviteettia ollut viikonloppuna. Lauanataina käytiin Jäkessä, katsomassa veljen uutta kotia, äitin luona viemässä sille kirjoja ja kerjäämässä rahaa (saatiin kaikki 20 euroa hyvistä todistuksistamme :D ), sit "main reason" kummipojan 1 v. synttäreille, jossa melkeinpä kaikki tarjottava oli vegaanista. Tosta tulee aina niin hyvä mieli! Poikane oli kasvanut todella paljon, oli jo ihan oikean ihmisen elkeitä! Ei enää mikään pikkuvauva, vaan jo ihan ihmismäinen otus. Pidin sitä sylissäkin. On muuten hassua, miten se vauvakauhu iskee niihinkin, joilla on omia lapsia. No kun mun on jo niin isot ja särkymättömät. Tollaset venkulavauvat on tietenkin ihan eriasia ja siitä on niin pitkä aika kun on sellaisia pidellyt. Onhan se kummallista ja vähän pelottavaakin. Toisaalta lapsettomat saattaa olla kovin luontevia sylittelijöitä. No, mä en ole. Mut ei mulla niitä vastaankaan ole, ne vaan on niin arvaamattomia. Vähän kun vierasta kania pitäis sylissä. Pureeko se?

Synttäreiltä sielä isän luokse, jotian paperia viemään. Ja lapset tietenkin matkakassaansa kartuttamaan. Lopulta kotiin. Sunnuntaina meille tuli ruokavieraita. Ruokavieraat on ihan parhaita, varsinkin jos ne on ihania ruokavieraita. Ja nämä ruokavieraat olivat *sydän*. C:kin, jäykistelevä epäamerikkalainen ihmisiä kammoksuva mieheni tykkäsi näiden seurasta. Ruokana oli Jere Niemeisen Vegaanin kotiruoka (??) keittokirjasta, joka on kyllä niin ykkönen! pihvit kermakastikkeella, lohkoperunoita (liian kypsiä), Herran Hankalan vihreät pavut Kasvisseikkailusta, Sitruunalimonaadia Puputytön Juhlakirjasta ja jälkkäriksi mpvoi-suklaa mousse piirakka Vegan pie in the sky -kirjasta. Todell ahyvää!!Ja vieraatkin tykkäs. Ja koska mä olin hyvissä ajoin aloittanut kaiken, ei tullut paniikkia ja saatiin siivottuakin!

Illalla olen vältellyt pakkaamista, ja tänään sama juttu. Skräppikamat tämän päiväiseen skräppi-iltaan kyllä sain kasaan. Hyvä alku sekin. Olen ehkä vähän ahdistunut siitä, kuinka paljon matkalaukkuni tulee painamaan takasin tulellessa. Onhan se hyvä stressata sitä jo tässä vaiheessa.

Tänään tosiaan vielä pakkaaminen ja se skräppi-ilta. Ja huomenna ennen viittä kentälle. Ensin Amsterdamiin ja sieltä Atlantin yli Bostoniin. Ja sieltä autolla ja lopulta vielä lautalla saareen. Hip hei! Pitkä reissu edessä. Tarkistin tossa juuri, et miten on kirjontaneulan kanssa, et voiko sellasta viedä koneeseen. Pitäis kat onnistua, i ekai ne nyt pientä neulaa voi huomata kaiken muun krääsän seasta, mut jaksanko sit sitäkin jännittää? No, ehkä sellaisen vois uhrata? Mut millä sen langan sais poikki? Siis kirjontalangan? Ehkä en sit ota mukaan.

Löysin hauskan skräppisivun.Katsokaa, kuinka paljas on tuo nykyisin tatuoinnilla peitetty käteni! Hi hii!


xoxo, Raisa

Mikä maa, mikä valuutta?

June 21, 2013, 3:47 am

≫ Next: Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

≪ Previous: Ennen matkaa.

$

0

0

Ihan pyörällä, äh! pää siis ihan pyörällä. En tiedä onko nälkä, jano vaiko vessahätä. Päätellen siitä, koska ja missä olen viimeksi syönyt kunnollisen aterian (Bostonissa tiistaina yhden aikoihin) on varmaan nälkä. Toki olen syönyt kaikkea roskaa siinä välillä, mm. Amsterdamissa hummusleivän ja kaikkien salaatit ja hedelmät lentokoneessa. Silti. Ihan sama.

En jaksa/pysty kovin tarkkaa selontekoa matkasta just nyt tekemään, on niin paljon kaikkea ja minusta aika vähään juuri nyt. Laitoin yhden sinisen mekon päälle ja olin tosi tyytyväinen kun mun rintsikat meni just yhteen sen värin kanssa (kun ne jäi osittain näkyville), mut sit harmistuinkin aika lailla kun huomasin et niissä oli iso reikä selkäosassa ja se jäi iloisesti näkyviin. No, takanani kulkevat ihmiset! Koittakaan kestää!

On ihanaa olla kotona, koirien luona. Täällä on kaikki omat tavarat ja omat tavat. Meillä oli aivan ihana reissu, olin hyvällä tuulella ihan koko ajan, täällä riivannut alakulo/-vire ei päässyt rajan yli :) Ja nyt tuntuu, ettei se jäänyt minua odottamaan, vaan lähti jonkun toisen matkaan. Pahoitteluni!

Yks, ehkä oudoin, ja amerikkalaisin kohtaus tapahtui vessassa, menomatkalla sinne saareen. Menin siis vessaan ja siellä oli jo joku nainen höpöttelemässä (kännykkäänsä?). Kävikin sitten ilmi, että se puhu mulle. Se pahoitteli kauheesti ja oli tosi nolona: sillä oli lääkitys, joka sai sen kakan haisemaan todella pahalle...uuh! Sitten se kerto lisää sen sairaudesta, aina välillä pyyteli anteeksi. Mä en itse sitte pystynytkään käymään vessassa, huuhtelin pöntön hämäykseksi, pesin käteni ja poistuin, kuitenkin niin, että oltiin keretty jo juttelemaan  Suomesta ja vaikka mistä. Voi apua! Ja oikeesti, ei sen kakka edes haissut niin pahalle et siitä olis pitänyt mitään huomauttaa.

Ja tietenkin mun tukka herätti kamalan paljon huomiota. Mun perään huudettiin mm. "Lady Gaga!" Täh? Eihän sillä ole koskaan edes ollut pinkkiä tukkaa?!

Ruoka oli älyttömän hyvää, sitä oli valtavat määrät ja se on suurin syy, miks alettiin miettimään sinne muuttoa. Ei olla kyllä muuttamassa, mut sen takia kyllä voitais. Tälläisiä ruokafriikkejä vegaanit on! Toin kylmälaukussa (kahdessa, toinen toisen sisällä) usean kylmäpakkauksen turvin n. 8 pakettia "Tofurky" leikkeleitä. Meidän kotimatka kesti ihan järkyttävät puoltoista vuorokautta ja olin aika huolissani, et miten ne kestää. Yhden pakkauksen söin jo siellä, ihan siltä varalta et jos ne meneekin pilalle, niin ainakin saan sitä makua maistaa. Siis kyllä me niitä siellä saaressakin syötiin, ihan kamalat määrät, mutta siellä oli vaan kahta makua, shoppailureissulla mantereella, Whole Foodsissa, ostin sitten useita muita makuja, jotka toin kotiin. Eilen sitten ensi töikseni, kun puolen yön jälkeen oltiin kotona, avasin kylmälaukkuni ja sisemmässä laukussa ollut yksittäinen "icepack" oli vielä osittain jäässä! Yay!! Makkarat sitten vaan jääkaappiin.

Kaikki meidän vaihdot meni hyvin, meillä oli aika pitkät vaihdot, Amsterdamissa. Menomatkalla 7 ja takastullessa 14 tuntia. Parempi näin, kuin liian lyhyet. Vaikkakin takastullessa oltiin ihan kamalan väsyneitä. Mentiin silti Damiin kierteleen. oli aika kamalaa. Kun vaan nukahdeltiin kaikkialle. Menomatkalla oltiin koko aika kentällä, onneks aika hyvissä ajoin, vaikkei kuitenkaan heti, tehtiin se lähtöselvitys, sillä "joku" oli unohtanut ihan täydellisen kokonaan maihinnousuluvan vai mikä ihme se nyt onkaan nimeltään. Sellasta pitää siis etukäteen anoa, enkä minä sellaista muistanut. Olen siitä kyllä joskus kuullut, mutten muista miten aiemmilla matkoilla on ollut. Joskus se on kyllä täytetty koneessa. Enää ei täytetä yhtään mitään, siis koneessa. No, kyllä siitäkin sitten selvittiin. Ent iedä jouduttiinko maksamaan siitä enemmän kuin etukäteen tehtävässä, nyt se makso jotain 14 euroa kpl. Kait. Ei C sitä tietenkään tarvinnut.

Muuten kaikki maanvaihdot sujui yllättävän helposti, ei mitään kummallisia kysymyksiä, johtuiko lapsista vai mistä. Kuultiin kun joltain kyseltiin harrastuksista ja vapaa-ajan vietosta. Hedelmä-Beagle kiinnostui mun pretzeleistä, ja sitä toruttiin siitä. Ei tietnkään mitenkään isosti.

Mut nyt mä meen. On kivaa olla takas täällä, vaikk aolikin tosi kiva reissu. Ostin paljon kaikkea, ja nyt haluan niitä mennä järjestelemään.

xoxo,
Raisa

Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

June 22, 2013, 2:43 am

≫ Next: Nettiriippuvuutta vastaan ja matkan purkua.

≪ Previous: Mikä maa, mikä valuutta?

$

0

0

Koska mulla ei ollut omaa kameraa mukana, eikä mies ole vielä laittanut mun kuvia mulle s.postilla tai jotain, niin joudun aloittamaan reissun purkamisen kotona otettujen kuvien turvin. Ja kotonahan en voi ottaa kuvia mistään muusta, kuin kotiin tuodusta tavarasta. Niin, siinä siis selitys tälle kovin kulutushenkiselle aloitukselle. Olis ollut hienompaa kertoa ensiksi siitä paikasta, mutta kun ne kuvat uupuu.

Juup. Oltiin siis saaressa, suuressa sellaisessa. Martha's Vineyard, kauniiden ja rohkeiden kesänvietto paikka. Vähän niinko meidän Heinola. Siellä on kolme kaupunkia, eli ei ihan mikään Suomenlinna ole, vaikkakin samaan tapaan hyvin turismivetoinen onkin. Niin, siellä ei ole suuria kauppoja, enimmäkseen sellaisia ylikalliita säläkauppoja, turisteille. Toki on paikallisillekin tarjontaa, mutta kallista sekin. Melkeinpä kaikki tuodaan saaren ulkopuolelta, ja siellä on juuri sen turismin vuoksi myös melkoiset vuokrat niillä liiketiloilla. Kyllä niitä mahdollisuuksien mukaan ihan mielellään tuki, vaikkakin aika vähän oli mitään sellaista, mitä itselleen halusi. Ruokakaupassa kyllä viihdyin oikein hyvin.

Osa tuotteista (mm. langat ja vanu) "yard salesta", muut Michealsista

Tästä hyvin epäamerikkalaisesta piirteestä johtuen jouduimme poistumaan saarelta kahdesti shoppailemaan mantereen puolelle. Ekalla reissulla kohteina oli Target, Michaels ja Paper Store. Eka ja vika aika turhat, minun kannalta. Lapset tykkäs Targetista kovasti. Michaelsista, joka on siis paikallinen askasrtelukauppajätti, ostin melko läjän tarpeellisia juttuja. Vaikkakin mua vaivas siellä tosi kovasti se aivan kaiken kiinalaisuus/epäreiluus. Siis niinko epäreilukauppa, joka niiden halpojen tuotteiden takana aivan takuuvarmasti oli. Vain ihan joitain yksittäisiä tuotteita oli jollain tapaa "viherpesty", mutta valtaosa oli just sitä ylipakattua, aasiassa tehtyä roinaa. Silti tästä huolimatta sain haalittua kaikkia ihanuuksia. (huom. nyt se roina on muuttunut jo ihanuuksiksi.) Mä kyllä siellä keksin mitä haluaisin tehdä isona! Haluaisin alkaa tehtailemaan reilun kaupan askartelutarvikkeita.

Etukäteen tilattuja kankaita, fabric.comista. Robottikangas luomua

Aikuisten oikeesti. Vaatteita, ruokaa ja kosmetiikkaakin(siis osa raaka-aineista reiluja) saa kiitettävästi reilun kaupan kautta, mutta askartelutarvikkeita ei. Moni saattaa ajatella, et mitä välii, se on niin marginaalista, ettei se mitään vaikuta. Mut oikeesti askartelubisnes on ihan jättiläismäinen! Skräppäyksen kulta-aikana Jenkeissä käytettiin enemmän rahaa siihen kuin golfkrääsään. Ja kaikki muut käsityömuodot siihen pääälle sitten vielä. Kyllä siinä jokunen euro pyörii...ja lähes kaikki just jotain Made in Chinaa. Kaikista pahimmalle tuntuu tuotteet, joita ostetaan länsimaalaisen nautinnonhalun vuoksi, kuten suklaa, kahvi, no ei hitto, kaikkihan tähän menee, urheiluvälineet, lelut, elektroniikka...Mutta siis ennen kaikkea minusta tuntuu pahalta mässyttää suklaata ja ajatella samalla pieniä lapsia, jotka viidakkoveitset kädessä kiipeilee niissä puissa irrottamassa niitä papuja, ja sitten niitä vielä kohdellaan kaltoin. Ja vaikka se, että täällä meillä lapset potkii palloa, jonka joku toinen lapsi on maailman toisella puolen valmistanut. Rujoa. Yritän kovasti miettiä tätä veganismin kannalta, siis siinähän on ihan samoista asioista kyse: toiset kärsii, jotta me vahvemmat/ahneemmat/röyhkeämmät/ovelammat saadaan mitä me halutaan. Miten pystyn olemaan ottamatta osaa tohon touhuun, mutta sit en pysty olemaan ostamatta tuotteita, joiden tiedän olevan tehtyjä hikipajoissa? No yksi ihan superselkeä syy on se, että vegaaneille on niin ihania vaihtoehtoja kaikille liha-  ja muille riistojutuille :) Ja sit noille askartelujutuille ei ole vaihtoehtoja. Googletin kuitenkin varmuuden vuoksi "fair trade craft supplies" ja kyllähän niitä sit kuitenkin jotain on. Mutta sit ne on sellasia vähemmän muovisia ja jotain "paikallisia" tuotteita. Kun mä haluaisin just Kiinassa, mut reiluissa oloissa tehtyjä. Niin, että tarjotaan niille työpaikkoja ja asiallinen palkka, hyvät työolot ja kohtuulliset työajat.

Joo, hei pahoittelut tuosta. Vähän eksyin taas parantamaan maailmaa :) Sieltä Paper storesta ostin kortteja. Amerikkalaiset rakastaa kortteja! Ja sen huomaa! Ne tekee kyllä ihan kauneimmat kortit! Tai siis tietenkin teettää ne kiinalaisilla. Ostin muutamia valioyksilöitä varastoon. Ja kiitos -kortteja matkan aikana käytettäviksi. Muuten se oli tosi mälsä kauppa. Kovasti etsin oikeaa paperikauppaa. Ehkä Michaelsin vieressä ollut staples olis ollut sellainen, mutta en tajunnut sen olevan siinä vieressä, ennen kuin vasta autolla ohi hurauttaessamme. Kunnollista kirjakauppaakaan en löytänyt. Eikä manga ole siellä ollenkaan niin suosittua kuin täällä, että sitä olis ollut hyllymetereittäin pienemmissä kirjakaupoissa. Pöh! En saanut uusint aYotsubaa. Saaresta muuten löysin todella vanhasta paperikaupasta niitä pieniä pallotarroja, joita metsästinkin. Ehkä vähän pienempiä kuin toivoin, mutta kalliita kumminkin :)

Targetista ostin jonkun neuletakin ja HK sukat, karkkia ja unicorn-säästöhepan.

Ruoka-aiheiset ostokset

Toinen shoppailu reissu suuntautui enemmän ruokaan kuin mihinkään muuhun. Ensiks ajettiin kamalan 

Nää unohtu ekasta ruokasatsista!

kauas Whole Foodsiin. Siellä syötiin lounas älyttömän ihanasta buffettista. Myös vegaanisia vaihtoehtoja ja ihania salaatteja! Ja sitten shoppailemaan! Siellä oli kaikkea! Kamalasti kaikkea! Ja vaikkei maailma shoppailulla pelastukaan, niin ainakin tuolla sai vähän kepeämmin hengittää, kun keikki oli jollain tapaa perustehotuotettuja juttuja eettisempiä, luomua, vegaanisia tai reilun kaupan. Parhaat kaikkea näitä :) Paljon tietenkin prosessoituja tuotteita, mutta matkailijana ennen kaikkea niitä hainkin. Bataatti on bataatti suomessakin. (Siitä tuli mieleeni, että pikkuruokakaupassa pyysin saada auttaa anoppia hakemaan ruokatarpeita. Sain tehtäväksi hakea xx määrän [joo, unohdin senkin!] bataatteja. Ja vielä ohjeen, että mistäpäin ne löytyy. No ei löytynyt! Kysyin henkilökunnaltakin vielä. Ja se osoitti yamssia. Mitä helvettiä?! Eikö ne ole kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka kyllä ne ihan bataateilta näytti. Tähän etsimiseen olin käyttänyt niin paljon aikaa, että anoppi oli kerännyt jo kaiken muun ja tuli sitten hakemaan bataatitkin. Tunsin itseni todella fiksuksi. Mutta ne siis kutsuu bataattia sekä sweet potatoeksi ja yamssiksi...)

Ostin myös vähän kosmetiikkaa, kun edukkaasti sai. Dr Hauscha (?) oli paljon kalliimpaa, siltä olisin päivävoiteen halunnut, jäi hinnan takia sitten ostamatta. Ja pyykin valkaisupulveriakin ostin. Olen aika heikkona pyykinpesuun. Siis niihin tykötarpeisiin. Ja meillä on silti maailman tahraisimmat vaatteet...

Whole Foodsista palattiin vähän lähemmäs saarta, Trader Joe'siin. Edullisempi ruokakauppa, jossa myös paljon reiluja tuotteita. Mutta Whole Foodsin jälkeen semmoinen ähky, etten saanut edes 30 dollarin lahjakorttiani käytettyä. Ai nii, tällä reissulla pistäydyttiin myös toisessa Michaelsissa. Kun multa oli jäänyt yksi asia ostamatta, joka oli siis alkanut vaivaamaan. Päivää ennen reissuun lähtöä olin skräppi-illassa kuullut sanan Smash, En silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se ei jäänyt mitenkään vaivaamaan tai mitään. Olin vaan kuullut sen. Ja sit ekalla askartelukauppakierroksella törmäsin Smash -tuotteisiin, -50% kupongilla ostin sitten Pinpulalle tämän
 kun ajattelin, että se on liian "teinarin" omainen aikuiselle. Kotona sitten muistin, että mähän olen todella lapsellinen aikuinen ja voin aivan hyvin täyttää jotain "teinarin" kaltaista. Ja niin meidän oli siis mentävä uudestaan Michaelsille. Koska hain vain yhtä tuotetta, sovittiin ajaksi vartti ja sit mua tultais hakemaan. koska kyseessä oli eri kauppa kuin se jossa olin jo käynyt tuotti Smashien löytäminen vähän vaivaa. Ja jouduin ihan väärille hyllyille, niin että kun lopulta pääsin settini kanssa kassalle ostokseni maksoivatkin yli sata dollaria. Ja Smashinkin sain -40% kupongilla. silti. Mutta kun tässä kaupassa oli sellaista, mitä toisessa ei. Niin, ja olin ulkona minuuttia vaille tapaamisaika. Eli alle vartissa haalin kaiken :D Ja sit ne oli vielä myöhässä.

Muita mainitsmeisen arvoisia shoppailuja oli ehdottomasti lauantain Yard salet. Eli kierrettiin autolla lehdessä ilmoitettujen osoitteiden perässä, ihmettelemässä yksittäisten ihmisten pihoilleen kuskaamia tavaroilla kuorrutettuja pöytiä. Aika hassua. Ja kustannusepätehokasta. Tai epäkustannustehokasta. Siis yksittäisiä kirppispöytiä ripoteltuna ympäri kaupunkia. Ekat kolme oli ihan turhia, mut sit alkoi lykästämään. Löysin jotain pikkujuttuja, matkalaukun! (ihan sairaan iso, punainen valkoisilla palloilla) ja sit vikasta lankoja ja pehmustetta. Vika olikin Estate sale, eli jonkun kodin tyhjennysmyynti. Kellari oli täynnä lankoja ja kankaita. Harmi vaan, että kaikki hais kellarille eikä ne kankaat olleet mun makuun yhtään. Vuorikankaita en sentään lähde Jenkeistä asti raahaamaan. Saaressa oli myös kaksi vanhojen tavaroiden myymälää, niistä ostin jotain pientä. Ei mitään erityisiä löytöjä. Yhdelle kaverille löysin Care Bears -jotain. Lehtiä ostin myös muutamia, kun ne on niin paljon halvempia siellä ja sit mä vielä luin Marilyn kirjani loppuun, joten oli paluulennoille saatava luettavaa.

Ihan vikana päivänä löysin paikallisesta herkkuliikkeestä ehkä hienoimman ostokseni, josta ei tietenkään ole kuvaa...Mutta täällä on samanmoinen! Mä maksoin siitä saarihinnan, 18 ja risat. Ihan sama, se on hieno! Tämän laukun, ja kotoa tuomani toisen kylmälaukun, sekä neljän icepackin turvin toin ison kasan leikkeleitä kotiin. Meidän kotimatka kesti reilut 1,5 vuorokautta, mutta tästä huolimatta päätin ottaa riskin ja kuljettaa ne kotiin. Ja onnistuin! "Lihojen" välittömässä läheisyydessä ollut icepack oli vielä osittain jäässä! Wohoo!

Ja tästä päästään otsikon toiseen osaan. Hyvään/pahaan vegaaniin. Jostain syystä osaa ihmisistä harmittaa ihan kamalasti, ettei kasvissyöjät syö pelkästään kasvisten näköistä, muotoista ja makuista ruokaa. Siis ennen kaikkea harmittaa se, että jotkut veget syö tollasia lihaa imitoivia tuotteita. Se tekee niistä kasvissyöjistä jotenkin vähemmän puhtaita, epärehellisiä tai jotain. Niinko kasvissyöjäksi ryhdyttäis siitä syystä, että lihan maku koettaiisin jotenkin pahaksi. Höpö höpö! Musta on ihan parasta noi kaikki "syrjäyttäjä" tuotteet! Kalattomat puikot, kalkkunattomat leikkeet, munaton voi jne. Niitä syömällä tulee aina vähän sellainen hilpeä, pikkusen tuhma olo. Ja suuri osa niistä maistuu todella hyvälle. Ilman, että ketään on jouduttu tappamaan tai mitenkään orjuuttamaan näiden makunautintojen eteen. Mitä pahaa siinä vois olla? Suomessa kun ollaan, niin iso osa noista syrjäyttäjistä on valitettavan kalliita, ja hankalasti saatavissa, ellei asu keskustassa, niin ettei me syödä niitä kovinkaan usein, mutta tuolla Jenkeissä niitä oli saaren pikkukaupoissakin, juustoja, kahta makua Tofurkya, jäätelöitä, pakasteita, vaikka mitä. Harmi, että aika oli niin rajallinen -- jäi paljon kokeilematta!

Ei muuta tällä erää! Koitan saada C:ltä niitä kuvia huomiseksi. Tai jotain.

xoxo, Raisa

Nettiriippuvuutta vastaan ja matkan purkua.

June 24, 2013, 3:10 am

≫ Next: Voihan tissiliivi! + bonuksena täydellinen elämä

≪ Previous: Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

$

0

0

Just meinasin alkaa narisemaan, kun ei ole vieläkään kuvia jaettavaksi, ja sit siippa jo toikin tikun täynnä fotoja tohon pöydänkulmalle. Ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka vapauttavaa ja ihanan kepeää oli, kun reiluun viikkoon ei puhelin soinut, ei tullut tekstiviestejä vaatimaan vastauksia, ei päässyt sähköposteja Atlantin yli aamupalaa sotkemaan, ei facebook päivityksiä luettavaksi ja ihmeteltäväksi -- ei yhtään mitään! Pari kertaa soitin äitille, nekin miehen painostuksesta. Ja kerran käytin nettipankkia. Muuten kuulin sitten mieheltä ja lapsilta mitä kaikkea maailmalla tapahtuu. Koska ne oli tietenkin koko ajan kytkettynä johonkin laitteeseen. Mä en edes tiedä niiden nimiä! Siis lasten ja miehen toki, mutta niiden laitteiden. Mä en hitto soikoon osaa edes omasta puhelimesta laittaa pilkkua. Tai vaihtaa pin koodia.

No joo, oli siis ihanaa olla niiden ihmisten seurassa, joiden seurassa oikeastikin, siis ihan fyysisesti olin. Eikä niin, että olisin puoliksi niiden ja puoliksi sitten joiden virtuaali-ihmisten. (meinasin laittaa virtuaalilemmikkien, josta muistui mieleeni kertoa, että tamani on edelleen hengissä. Siitä loppui matkan alkaumetreillä patteri --taas! Paskat patterit! Mutta ne olikin miehen kaveri tilannut tosi halvalla Kiinasta...Niin, patteri loppui enkä saanut uutta kuin vats amonen päivän päästä, ja sitten siitä olikin koko muisti pyyhkiytynyt tyhjäksi ja jouduin aloittamaan alusta.) Ja normaalista poiketen, en ollut kokoaikaa katsomassa kaikkea kameran linssin takaa, vaan ihan vaan silmälasilinssien. Sekin oli mukavaa. Olla siinä hetkessä, eikä jossain tulevassa fb hetkessä, jossa jaan upeita kuviani :) Tääkin on toki vanhuuden merkkejä, että näitä väistämättömiä muutoksia vastaan taistelee. Kuulemma kirjoitustaitoonkin on alkumetreillä suhtauduttu penseästi. Se kun heikentää ihmisten muistia, kun ei tarvitse kaikkea muistaa vaan asioita voi kirjoittaa ylöskin. Todella paheellista!

Ei siinä, ei tää nettitouhu tietenkään kokonaan pahaakaan ole. Kun ajattelee kaikkia niitä kohtaamisia oikeassa elämässä, jotka ovat saaneet alkunsa netin välityksellä! Mä en olis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, jos en olis työpaikalla (tuhmasti) surffaillut netissä. Tietenkin ruokatunnilla.

Joo, mutta nyt niitä kuvia olis koneellakin! Ihan ekan kuvan otin paikallisesta pupusta :) Sanotaan, että Amerikassa on kaikki suurempaa. Tämä pitää monelta osin paikkaansa, mutta puput ovat se säännön vahvistava poikkeus. Kanit on siellä paljon meidän rusakoita ja jäniksiä pienempiä. Melkeinpä kuin meidän citykaneja. Itseasiassa tosi paljon kuin meidän citykanit. Ne oli ihania. Oravat oli sitten amerikkalaiseen tyyliin hyvin suuri. En kyllä tiedä kuinka hyvin se tosta kuvasta näkyy, kun ei ole mitään mihin verrata vieressä.
Siellä oli ihan käsittämättömän hienoja lintuja, niistä en kyllä tällä kertaa ottanut kuvia. Viiem reissulla kyllä. Isän takapihalla kävi myös kolibreja, mutta en onnistunut niitä bongaamaan. Siellä asustaa myös villejä kalkkunoita, joita kovasti yritettiin löytää Pinpulan nähtäväksi. Käytiin ihan vartavasten kalkkunoiden hengausmestoilla, mut ei lykästänyt. Isäpuoli Tom näki aamulla työmatkallaan yhden ja otti siitä P:lle kuvan :) Mekin itseasissa C:n kanssa nähtiin pari, mut ei viitsitty mainita siitä mitään, ettei P pahastuisi. 
Ja saaressa kun oltiin, niin oli tietenkin rantaa joka puolella. Ja rannalla sitten tietenkin meren eläimiä. Todella paljon kuolleita rapuja, simpukoita ja sit jotain, joiden nimiä en tiedä. Ja eläviä hylkeitä. Ne oli matkan hauskimmat. Nauroin ja hihkuin ääneen, kun ne oli niin hienot! Nähtiin jossain myös hermit rapuja, ne oli ihan elossa. En tiedä miksi, mutta tykkään ravuista tosi paljon. Niistä ja mustekaloista.

Me ei nähty ketään julkkiksia, vaikkakin se saari on monen sellaisen kesäpaikka. Mm. Jackie Kennedy Onassiksella ja Oprahilla on siellä hillittömät tönöt. Nähtiin yksi huvipursi, jonka yläkannella oli vaatimattomasti helikopteri...en älynnyt ottaa kuvaa. Ja sit kun tultiin takas niin se oli jo lähtenyt.

Mitähän muuta nähtiin? No ainakin todella hienoja, vanhoja rakennuksia. Tai siis taloja. Ei mitään moderneja kivitaloja niinko suomessa, vaan persoonallisia puutaloja. Ja sit niitä hulppeita kesäasuntoja. Nekin oli puisia. N. puolet saarella asuvista miehistä työskentelee niiden kesäasuntojen korjauksen parissa. Meri-ilma ja myrskyt on melkoinen rasite kaikelle rakennetulle. Ja mm. appeni työskentelee vanhalle naiselle, joka ei tykkää kuolleista lehdistä taikka liukuovien lattiavaoissa olevasta roskasta...

Tälläkin reissulla oltiin paljon rannalla. Nyt siellä oli tietenkin paljon parempi keli kuin kolmisen vuotta sitten, talvella. Vaikkakin ekat päivät oli kylmiä ja sateisia. Kerättiin Pinpulan kanssa paljon simpuikoita ja kaikkea muuta rantakrääsää. Ja tuotiin niitä kotiinkin. Nämä kuvan otukset kyllä palautui takaisin rannalle.

 Liikuttiin enimmäkseen autolla, mikä oli tietenkin tosi harmillista. Pari kertaa käveltiin keskustaan ja mä pääsin kerran pyöräilemään. Se oli ihanaa :)

Vanhuksilla oli tommonen hot tub pihalla, ja lapset tietenkin sykkäs siitä kovasti. Samoin cream sodasta! Aivan ihanaa limua! Ja kyllä me aikuisetkin tykättiin kylpeä. Oli ihanaa, kun siellä tulee illalla pimeetä. Suomessa on aina (kesällä) niin valoisaa. Ei meillä näy edes mitkään puutarhavalot, kun on vaan valoisaa. Ei siinä, että meillä edes olis mitään puutarhavaloja. Eikä muuten ollut kellään sieläkään. Lehdissä vaan joskus näkee.

Joo, on vielä rytmit vähän sekaisin. Nukun johonki kymmeneen, ei ollenkaan tapaistani. No, koko ajan menossa oikeampaan suuntaan. Jospa tänään en enää nukkuisi kahdne tunnin päikkäreitä. Ai nii, se vielä. että toi kuva missä kävelen muksujen kanssa. Siitä saattaa arvata, että on pieni laihdutusoperaatio tarpeen. En yhtään tykkää, että mulle kertyy mahaa. Jotenkin, kun olen näin pieni niin sit heti kaikki tollanen hötö näkyy niin selvästi ja pistää heti silmään. Ja sekin, kun jouduin jostain syystä juoksemaan siellä, niin olin tuntevinani selässä jotain liikettä. Selän pitäis olla vaan sellanen kiinteä levy, jok aika ajoin jumittaa. Mut ei sen kuulu juostessa hyllyä. siitäkin tiedän, että on aika tehdä pari korjausliikettä. Työttömyys lihottaa. Siis se, kun ei tarvii pyöräillä paria tuntia päivässä. Kotiin tultuani punnitsin itseni. Ei ihan kamalia lukuja, mut ylimääräistä kuitenkin. Siis ylimääräistä siihen, missä tunnen oloni kotoisaksi. Se kait on se tärkein. Eikä mitkään ihannepainot tai muut taulukoiden antamat luvut? Siitä ekasta punnituksesta paino on noussut 400 g, mutta ne ole tästä harmissani, niidne on oltava jotain nesteheilahteluja, sillä olen kyllä ihan oikeesti syönyt asiallisemmin ja liikkunut paljon. Eilen yritin kävellä paljain jaloin, kun alko pitkä lenkki niin tynpimään, mutta se oli tälläiselle pumpulijallale ihan yhtä tuskaa.

Nyt täytyy mennä katsomaan Mad Menin vikaa jaksoa. Ens viikolla alkaa Dexter! Ja siinä vika kausi!

Hei! Onko kukaan teistä innostunut/kuullut tosta Smashistä? Mitä mieltä?

xoxo,
Raisa

Voihan tissiliivi! + bonuksena täydellinen elämä

June 25, 2013, 1:16 am

≫ Next: Jos ei muuten, niin sitten vaikka väkisin!

≪ Previous: Nettiriippuvuutta vastaan ja matkan purkua.

$

0

0

Siinä Caitlin Moranin kirjassa, jonka hiljattain luin, mikäköhän sen nimi olikaan? niin siinä oli ehkä kokonainen luku omistettu rintsikoille. En ole ihan varma, eikä sillä ole edes mitään merkitystä oliko vai ei.Okrait, tuostahan näkee kirjan nimen: Naisena olemisen taito. Ja myös sen, että oli oma luku pelkille tisukkaliiveillekin: ;
Minun pitää saada rintsikat! Että tuli nyt sitten viimesen päälle kuranttia tietoa.
En tiedä miksi, mutta nyt kovasti toivon, ettei tätä kovinkaan moni mies lukisi. Mutta ehkä siitä on pitänyt huolen puolisen vuotta sitten jatkuvalla syötöllä syötetyt nukkehöpinät.

Rintaliivit. Rintsikat. Tissiliivit. Yleensä rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta miksei näillä ole tämän enempää? Minä ainakin, vaikkei mulla juuri tota etumusta olekaan (kuppikoon ollessa 70-75 A), rakastan liivejäni. Tai no en kyllä rakasta, mutta tykkään niistä kuitenkin. Rahaa en kyllä niihin käytä juurikaan, uusimmat ovat kirpputorilta ostetut... ja nyt niissä on yhteensä 7 reikää. Tulee mieleen se yöpaita, josta en millään meinannut raaskia luopua, jossa oli yli 20 reikää.
Nääkin kyllä jakaa naiset niin kahteen leiriin: on niitä, jotka käyttää alusvaatteisiinsa paljon rahaa, ja sitten on niitä, jotka ei käytä. Siipan harmiksi (?) en voi sietää mitään pitsihepeniä ja Gossardin Wonderbraitakaan en arkikäytössä jaksa. Mulla on yhdet tosi nätit japanista ostetut rintsikat, jotka on vielä just oikeaa kokoakin, mutta hitto että ne kutittaa! En ymmärrä miten se on mahdollista, kun sisäpuolelta tuntuisivat olevan ihan tasaista kangasta, mutta joku niissä on.

Noilla kirjan sivuilla, jos ette jaksaneet lukea, on siitä, kuinka ihanaa on iltaisin ottaa tietyt rintsikat pois. Kaikkihan ei suinkaan aiheuta mitään kärsimystä, mutta just ne parhaimman näköiset usein on just sellaisia mitkä tarkoituksellakin kiristää ja puristaa, tietenkin juuri oikeista kohdista.

Mä muistan, miten joskus nuorempana, silloin kun mulla oli kaksi kuppikokoa enemmän tavaraa laittaakin niihin kuppeihin (ei uskois, mutta mulla on parikymppisenä ollut todella vetävännäköinen kroppa! Äh! miten toi saikaan mut kuulostamaan todella vanhalta!), mulla oli rintsikat, joita jostain kumman syystä käytin, vaikka se oli yhtä tuskaa. Ja aina olin niitä riisumassa, tai odotin sitä, että pääsisin niistä eroon. Ja sit kerran mun kaveri sanoi, et ei ehkä kannattais käyttää niitä, jos se on noin tukalaa. Ja niinhän se oli! Mitä niitä käyttämään, jos ne aiheutti sellaista kärsimystä! Enkä sitte enää käyttänyt.
Eikä mun mielestä tarttis kenenkään muunkaan sellaisia käyttää. Rintsikoiden ei kuulu olla epämukavat. 

Muistan yhden todella hassun, näin jälkikäteen, kohtauksen, taas sieltä nuoruudesta. Olin kavereiden kanssa kaupungilla, ja mun toinen kaarituki tuli läpi siitä etupuolelta, niin et se tuli paidan (avonaisesta) kauluksesta näkyviin. Sen sitten huomas pari ihmistä, ja ihmetteli et mikä se on. Ja koska en ollut itse ikinä nähnyt kaaritukea "paljaana" en todellakaan tiennyt mikä se on. Mulle tuli todella kuumottunut olo, tuntui kuin olisin paljastunut robottiksi, josta just irtos joku osa. En muista miten se tilanne meni ohi, tunginko sen vaan takasin, vai vedinkö kokonaan irti vai mitä. Mut se oli todella järkyttävää.

Mun pitäis ostaa uudet rintsikat, näiden reikästen tilalle. Mutta kun se on niin vaikeeta! Niitä pitäis sovittaa, ja inhoon jo ihan päällysvaatteiden sovittamista, saati sitten jotain alusvaatetta. Ja haluaisin sellaiset, jotka on oikeasti hyvät ja ehkä vielä jotenkin eettisetkin, vaikkakin aika pienestä vaatekappaleesta on kyse. Eli vois kuvitella, ettei se vaikutuskaan ole niin suuren suuri. Ja siltikään en halua mitään  vimpan päälle käsintehtyjä taideteoksiakaan. On se niin vaikeaa.

Ette usko miten olen empinyt tämän postauksen kanssa. Kun ei tässä taaskaan ole päätä eikä häntää; ei mitään todellista syytä tämän julkaisuun. Ehkä korkeintaan pienet naurut tolle robotti-jutulle, mut muuten ihan yhtä tyhjän kanssa. Yritän korvata tämän surkeuden bonuspostauksella!

Bonuspostaus: Täydellinen elämä.

Tiiättekö kenellä on ainakin minun mielestäni täydellinen elämä?! No Hello Sandwich -blogin Ebonyllä. Se tekee työkseen sitä mistä se tykkää, se asuu ulkomaalaisena Tokiossa, kolme vuotta jo takana, sillä on avo?puoliso ja ainakin blogistansa välittyy sellainen kuva, että se on todella onnellinen.
Tosta työjutusta: se siis suunnittelee kuoseja MT washi teippeihin, promoaa Martha Stewartia japanilaisille, vetää askartelukursseja, tekee askartelukirjoja, suunnittelee erilaisia printtejä. Voisko hienompaa olla? Ja asua vielä Tokiossa. Hitto, jos itsekin osais suhtautua omaan asuinpaikkaansa samanmoisella kiitollisuudell aja riemulla. Mutta mä ainakin otan tän niin itsestään selvyytenä ja jotenkin tylsänä. Vaikka Helsingissa ainoastaan tylsää taidan olla minä. Täällä on niin usein kaikkea meneillään, pitäis vaan viitsiä itse vähän enemmän. Mennä ja kokea. Mutta jos on tälläinen kotikökkö, niin minkäs teet. Ehkä mä en siellä Tokiossakaan ensimmäisen viiden vuoden jälkeen jaksais enää mennä ja kirmata? (kyllä jaksaisin!)

Kenellä teidän mielestä olis täydellinen elämä? (Ja joo, eihän täydellisyyttä ole olemassakaan, ruusuissa on piikkejä tiedetään tiedetään, ei tarvii saivarrella siellä)

Mutta nyt meen tekemään sudokuita, kun luin että ne pitää aivot virkeinä ja toimintakykyisinä! Tästä bloggaamisesta ei ole varmaan muuta kuin haittaa..

Nauttikaa elostanne! Ja ottakaa ilo irti omasta kaupungistanne!

xoxo,
Raisa

Ai nii, tein eilen ekat sivut siihen Smashiin! Todella hauskaa!

---

Jos ei muuten, niin sitten vaikka väkisin!

June 29, 2013, 12:32 am

≫ Next: Maailma muuttuu, mutta miten?

≪ Previous: Voihan tissiliivi! + bonuksena täydellinen elämä

$

0

0

Vai mitä mieltä kuvan saappaiden turkisvuorauksesta?

Kissakin niistä ihmeissään...

Muistan jostain joskus ajat sitten lukeneeni jonkun turkistuottajien tms. järjestön järjestämästä kilpailusta, jossa piti suunnitella turkiksesta jotain uutta ja hienoo. Joku suunnitteli roskakorin, jonka ulkopuoli oli vuorattu turkiksella.

Todella moni on sitä mieltä, että turkistarhaus on väärin, ja ei siinä, niinhän se onkin. Mut sit taas harmillisen harva mieltää, että se pipn uskomattoman pehmeä tupsu, talvitakin tuuhea reunus tai avaimenperän pörheä pompula olis peräisin turkistarhoilta. Siis nehän vaan on niinko jotain ihan muuta, eikö?
Ai ei vai?

No mut silti.

Kuulkaa, ajatuksilla ja puheilla ei ole mitään arvoa, jos ei ne näy teoissa. Sorry. Se, että ihan kamalasti rakastaa eläimiä ei auta yhtään sitä sikaa, jonka perää sä aamulla tungit naamaas. Eläimet ei hyödy eläinrakkaudesta. Eläimet hyötyy teoista. Ja joissain tapauksissa tekemättömyyksistä.

Mutta puheet sikseen, nyt tarvitaan kunnon tekoja! Taidankin tästä lähteä Animalian pöydän taakse jakamaan homoille tietoa eläinten oikeuksista! Pridessä nähdään!

xoxo,
Raisa, joka tykkää tytöistä ja pojista. Koirista ja pupuista. Ja ravuista ja mustekaloista. Ja tarroista!
jk. Ihan pakko vielä vesittää tää vakava kirjoitus! Ens kuussa on tulossa nukke, joka on samaa tyyppiä kuin mun suosikkinukkeni, mutta lisäksi tällä on pinkki tukka! Ääk! Pakko saada!

Maailma muuttuu, mutta miten?

June 30, 2013, 12:25 am

≫ Next: Tylsyyksien tylsyys.

≪ Previous: Jos ei muuten, niin sitten vaikka väkisin!

$

0

0

Mietittekö ikinä sitä, et miten tulevaisuudessa ne tulee nauramaan meidän tämän hetkiselle tietotasolle, turvallisiksi katsotuille asiolle, ihan teille ja muille?
Niinko siis se, et miten aikoinaan lobotomia koettiin hyväksi ratkaisuksi tietynlaisiin mielenterveyden ongelmiin, miten naisia on poltettu roviolla noitina, homoseksuaalisuus on ollut rangaistava teko, autoissa ei ole ollut turvavöitä, tupakointi on katsottu täysin vaarattomaksi, lajien on ajateltu syntyneen sellaisina kuin ne nyt on ja evoluution on ollut täysin vierasta. Nää on varmasti kaikki asioita, jotka silloin omana aikanaan on olleet varmoja totuuksia, sellaista nykyaikaista tietoa niin  kuin me ajatellaan meidän tämän hetkisestä tiedosta. Mitä tulevaisuudessa tullaan osoittamaan ihan hassuksi? Hulluksi? Vääräksi?

No, ainakin näiden asioiden joukossa on oltava eläinten oikeudet. Ihmisten on jossain vaiheessa kyllä käsitettävä se, että harjoittamamme lajisorto on perustavanlaatuisesti väärin.Mä toivon, että mä saan elää sen päivän.

Mut mitä muuta? Tieteen kehitykset on kans mielenkiintoisia, vaikka just joku lääketiede. Mitkä lääkkeet, jotka nyt katsotaan turvallisiksi, huomataankin ihan päinvastaisiksi?

Entäpä mitkähän asiat olis jo saavuttaneet ne lakipisteensä, et niihin ei olis enää mitään lisättävää? Toivottavasti valkoisen heteromiehen valta olis yksi niistä asioista.

Tuntuu jotenkin niin kaukaiselta, jollain tapaa mahdottomalta, että joku tolis vielä joskus osoittamaan meidän nykyisen tietotason millään tapaa vääräksi ja puutteelliseksi -- mehän tiedetään niin hirveän paljon asioita jo nyt. Ja kaiken ainakin uskotellaan olevan niin viimesen päälle tutkittua tietoa, ettei siinä ole epäilylle sijaa. (ihan pakko tähän väliin mun poikasen kommentti: "Kirjat on syvältä. Se on julma totuus." Että näin meillä. Tai no, ton toisen kanssa, toisen kanssa taas just juteltiin kirjoista.) Mutta kun tiede kehittyy ja elää koko ajan. Ei siinä, eihän tiedemiehet millään tapaa ole enää kieltämässä tätä. Varmasti nekin innolla odottaa mitä uutta tulevaisuus tuo tullessaan. Esim. just joku fuusioenergia. Luin jostain, ettei sitä kyllä varmaankaan olla valjastamassa käyttöön vielä viiteenkymmeneen vuoteen, mutta se on sellainen asia, et sit kun/jos se saadaan sillä pystytään takaamaan puhdasta energiaa ihan kaikille. Tai jotain sinne päin :) Ei tarvitse takertua virheisiini ;)

Mihin te uskotte, että tullaan saamaan ihan uutta tietoa? Lisää tietoa? Minkä voisite ajatella olevan jopa väärässä? Entä mitä haluaistte nähdä muuttuvan?

Eilen olin siellä Pridessä. Jostain syystä ekaa kertaa. Kun toi mun siippani ei oikein välitä lähteä minnekkään. Ikinä. Koskaan. Pahempi himahamsteri kuin minä koskaan. Ja jo minä olen paha. Siis mitä tohon tulee. Siellä oli niin paljon niin ihmeellisen erilaisia ihmisiä. Tossakin olis taas vegaaneilla/eo- ihmisillä opittavaa. Kun meidän tapahtumat on niin jäykkiä ja ilottomia. Ja toi oli kaikkea muuta kuin jäykkä ja iloton.

Joo, mutta nyt jälkikasvua Kamppiin viemään, ne lähtee pappalaan!! En tiedä kuink akauaksi aikaa, enkä tiedä jatkavatko sieltä suoraan isälleen.

Hauskaa sunnuntaita!

xoxo,
Raisa

Tylsyyksien tylsyys.

July 1, 2013, 12:47 am

≫ Next: George Clooney halus nähdä mun nukketalon!

≪ Previous: Maailma muuttuu, mutta miten?

$

0

0

Lentokentällä luin tiedelehden kannesta, että tylsyyteen voi kuolla. Yikes! Eilen tais olla hengenlähtö lähellä. Oli niin maan perkeleen tylsää että. Meinas varpaankynnetkin irrota, kun kärvistelin vaan. Mä olen kamalan usein innoissani jostain, ihan silleen niinko tosi innoissani ja silloin mulla on aina niin kamalan hauskaa. Mut sit kun ne innostukset kuolee (ja ainahan niin käy) niin vaivun siihen kamalaan apatiaan. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu missään, kaikki on vaan niin sairaan tylsää. Vihaan sitä, ja aina vaan odotan että tulee taas se päivä kun kaikki on niin sairaan siistiä. Niin joo, sillehän on siis nimikin: Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

 Matkan jäljiltä on vielä vähän nostetta jäljellä, vaikka viisari onkin kääntynyt sinne alakulon puolelle. Nyt sitten taas vaan odottelen, että se innostus jostain tulis. Ja sitä odotellessa vaivaa just sellainen sanoin kuvaamaton tylsyys. Mutta paremmin tylsyydenkin kestää kuin ahdistuksen. Sitä ei onneksi ainakaan just nyt ole :)

Olen kärttänyt siippaa keksimään jotain tekemistä. Eikä se tietenkään mitään keksi, kun sillä on omat (tylsät) juttunsa. Joten mä teen vähän sieltä, vähän täältä, ramppaan yläkerrassa, pyörin siellä miettien pitäiskö ommella yksi sauma. Vähän innostuin kun Pridessa joku oli laittanut mun pyörän satulaan jonkun mainosistuinpäällisen. Kun mä olen sellaista kamalasti kaivannut. Mun satulassa on pari reikää ja sinnehän tietenkin menee sateella vettä ja sit ne vedet tietenkin päätyy mun housuihin, jos en muista ottaa muovipussia siihen päälle. Ja inhoon niitä pusseja, kun sit aina liu'un siinä satulassa ylös alas. Niin, olen siis kaivannut päällistä siihen. No tää saamani päällinen oli ihan kamala, mutta siitäpä sain kaavan, jolla tehdä oma päällinen! Tein sen sitte eilen ja vittu kun se ei sitten ihan istunutkaan mun satulaan. Oli liian lyhyt ja leveä. Ja just hitto soikoon kriittisellä hetkellä tollanen typerä takaisku. Helpostihan sen sais pidennettyä ja kavennettua. Tai ei siis tietenkään just sitä tekemääni, mut sen kaavan, niin että saisin tehtyä uuden, sopivan. Mut ei! En varmaan ikinä enää tule yrittämään kun oli niin murskatappio...

just joo. Tänään aamulla mietin, nukuttuani ensin 9 ja puoli tuntia (vieläkin aikaeroväsymystä! Hiton vanhus. Josta tuli mieleeni että mun tämän hetkinen tamagotchini on vanhus. Ensin olin et mitä hittoo, miten siitä noin sairaan ruma nyt yhtäkkiä tuli. Luulin, et olin hoitanut sitä jotenkin huonosti, mut sit tajusin et se on ensimmäinen, jonka olen antanut vanheta. Eikä niin, että olisin antanut sen lisääntyä ja sitä kautta ottanut tuoreen tilalle. Nyt se on sellainen pappara nimeltä Mervi. Ihan hassu. Ja se oli ehdottomasti söpöin tama mitä mulla on koskaan ollut :) et entä jos itse, ihan tietoisesti yrittäisin viihdyttää itseäni. Eikä niin, että odottaisin sitä innostusta, jolloin vaikka paperiklemmarista on viihdykkeeksi, taikka pyytäisi muita viihdyttämään itseäni (siis C:tä). Mut sit mitä tehdä silloin kun mikään ei huvita? Yks mikä on kyllä hyvä, on järjestää jo etukäteen itselleen jotain velvollisuuksia. Aina nostejaksoilla tätä teenkin ja sitten olen ihan kauhuissani, kun ne osuukin sellaiseen aikaan kun ei oikein pystyis mitään sosiaalista tekemään. Ja hyvin olen niistä hengissä selvinnyt, siltikin. Mulla on oikeesti aika vahva velvollisuudentunne, niin että ihan palasinakin teen asioita, jotka sopinut tehtäväksi. Niin, että kaikesta huolimatta minuun voi luottaa :D

Niin, siis siihen itsensä viihdyttämiseen. Kun mulla ei just nyt ole sellaista mukaansatempaavaa kirjaakaan luettavaksi. Tai siis olis, mutta just nyt en halua lukea nykypäivän orjista, enkä halua vielä lukea sitä Bill Brysonin maailmanhistoria -kirjaakaan, kun sen piti olla se kesän lukuputken päättävä kirja. Luen yhtä Marilyn -kirjaa, mutta se on sellaisia lyhyitä pätkiä, Marilynin itsensä kirjoittamia muistiinpanoja, runoja ja ruokaohjeitakin, täynnä, eikä siihen pysty silleen uppoutumaan. Tänään menen kyllä kirjastoon hakemaan yhden elämänkerran. Ja sit voi taas vähän vaikka tylsisityäkin. Kun on hyvää luettavaa niihin hetkiin, kun meinaa ne varpaankynnet irrota ihan silkkaa pitkästyneisyyttään. Mutta siis eilen teinkin jotain hyvin poikkeuksellista. Aloin skräppäämään. Olin ekaa kertaa melkein kahteen vuoteen teettänyt valokuvia. Eikä kun siis yli kahteen vuoteen! Wow! Ja kun ei kerta yläkerrassa ollut mitään muutakaan projektia työn alla, niin kokeilin sitten miten kotiskräppäys sujuisi monen (?) vuoden tauon jälkeen. Jotain sommitelmaa sain siellä aikaiseksi, tänään pitäis sitten jatkaa. Tietenkään en osaa sitä entiseen malliin arvostaa, mutta on se vaan älyttömän hienoa, kun on oma askarteluhuone. Kaiken saa jättää levälleen ja sit vaan jatkaa siitä mihin on edellisellä kerralla sattunut jäämään. Ja kun on kaksi pöytää, niin voi olla eri projektit levällään ja tehdä just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Luksusta. Muistan miten edellisessä kodissa mull aoli ekaks lasten hoitopöytä vallattu omaan käyttöön, sitten valtasin lastenhuoneen nurkasta just sen pöydän levyisen siivun niin, että muksujen kerrossänky jakoi sitä huonetta ja mulle tosiaan jäi n. metrin levyinen kaistale omaa luksustilaani. Nyt kun ajattelee niin olihan se aika kamalaa. Mut silloin se oli hienoa. Ja voi sitä riemua kun tänne muutettiin ja mulla oli oma huone!!

Googletin Yotsuba 12 ja sain tietää, että julkaisupäivä olis 30.8. Kaksi kuukautta vielä. Muistatteko kun keväällä intoilin siitä, että se olis jo ilmestynyt ja lähdin sitä heti paikalla ostamaan? Se oli vaan joku petkuhuiputus. Siitä lähtien olen kuitenkin joka ikinen kerta kaupassa käydessäni katsonut mangahyllyn, että josko se olis jo ilmestynyt. Jenkeissäkin kolusin kaikki mahdolliset kirjakaupat, mutta ei ne ole silleen mangasta innostuneet kuin me, että sitä pienimmistä kaupoista löytyis. Siis tokihan siellä on paljon (?) enemmän käännettyä mangaa kuin meillä, mut suhteessa meillä on kyllä varmasti enemmän ja sitä on paremmin saatavilla. Yotsubaa odotellessa aina aika ajoin kokeilen jotain muutakin, mut ei ne jaksa yhtään innostaa.

Tälle päivälle on kyllä muutakin tiedossa kuin se kirjasto. Nimittäin viimeisen kauden ensimmäinne jakso Dexteristä!!!! Mitäs siihen sanotte?!! Mä taidankin tästä mennä sitä nyt katsomaan!

 Okei, en sitte mennytkään kun mies päätti just nyt lähteä kirjastoon. Me mennää siis erikseen, kun se ei jaksa odottaa mua. Emmä tiiä, nyt se sit ehkä odottaakin. Mo!!

xoxo,
Raisa

George Clooney halus nähdä mun nukketalon!

July 2, 2013, 1:50 am

≫ Next: Pari leffa-arvosteluu

≪ Previous: Tylsyyksien tylsyys.

$

0

0

Woooot! George viime yönä vihjaili, ettei se ole vielä nähnyt mun nukketaloa. Tiedä sitten oliko sillä takaa-ajatuksia...Tollasesta unesta ei kyllä millään haluais herätä. Hitto kun olis saanut sinne vielä Ryan Goslinginkin. Oi joi.

Ehkä jotain parempaa ilmassa: kirjastosta monta hyvää, innostavaa kirjaa. Taaskaan ei kyllä yhtään romaania, tietokirjoja ja sit se elämänkerta. Sitä olen alkanut jo lukemaan, tietokirjoja ainoastaan silmäillyt. Mä en nyt muista olenko täällä "suomen puolella" kertonut, että olen pienimuotoisella laihdutuskuurilla. En tiedä miksi, mut se on musta jotenkin aina tosi noloa. Ehkä se, et enää en pysy hoikkana syömällä vaan vitusti karkkia ja sipsejä ja ihan mitä sattuu, niinko joskus nuorempana. Ehkä 30 oli se käännekohta. Lasten jälkeenkin vaan solahdin takaisin samoihin pieniin vaatteisiin. Nykyään saa "fatpantsejakin" nykiä, kun ei tosta noin vaan solahda yhtään mihinkään. Amerikassa huomasin, jossain juostessani, et mun selkä liikkuu. Se on ehkä mulla kaikista pahin merkki. Selässä on irtonaista massaa. Ei hyvä. Joten 3-4 kiloa pitäis saada pois. Mä tiedän laihdutuksesta kaiken, ja siltikin olen tosi huono siinä, ellen sitten satu innostumaan ja silloin olen ihan ykkönen. Ja sit se menee överiksi ja päättyy lopulta siihen, että nukun keittiön lattialla, ruokakaapin ovi auki, ettei olis liian pitkä matka syöpöttelemään.

No nyt mä olen kuitenkin kokonaisen viikon, eikä kun puolitoista! ollut "laihiksella" ja ekasta punnituksesta, jonka satuin tekemään johonkin tosi kuivaan, nesteettömään aikaan, sillä siitä paino on pahimmillaan noussut 800 grammaa. Tällä hetkellä on 100 g enemmän kuin aloittaessa, ja olen ihan aikuisten oikeesti liikkunut normaalia enemmän ja syönyt todella järkevästi ja herkkuja kohtuudella. Kun liikunta lisääntyy reippaasti, lisääntyy myös nälkäkin. Ja sitä en osaa kyllä kauheasti säädellä, tai siis kun viikonloppuna poljin yht. n. 50 kilsaa niin teki ihan älyttömästi mieli herkutella. Ja tulikin sitten keksejä syötyä aika lailla...

C:kin on samassa veneessä, sillä on pudotettavaa vaan paljon enemmän kuin mulla. Koitetaan tosiaan syödä herkkuja kohtuudella, pienentää vähän annoskokoja, joka sekin on hankalaa kun ollaan molemmat totuttu syömään niin, että napa paukkuu. Ja sit se liikunnan lisääminen kans. Ainakin mulla, kun liikun muuten niin vähän. Toivottavasti tää nyt onnistuu, en nimittäin kestä ajatusta, että olen verenluovutuskelpoinen! Musta se on kans sellainen jokamiehenvelvollisuus, josta voi ainoastaan pelastautua hankkimalla joku veriteitse tarttuva sairaus tai olemalla alle 50 kiloinen. Ja huomattavasti enemmän näistä kahdesta houkuttaa se pienikokoisuus.

Mut se siitä. Se ehkä siis jotenkin liittyi niihin tietokirjoihin, joita lainasin. Matkalla kirjastoon läytiin molemmilla matkan varrella olleilla kirppiksillä. Ennen kaikkea etsimässä uutta leivänpaahdinta, tai siis sellaista toaster ovenia, miksikä niitä nyt kutsutaan? Miniuuni? Meiltä hajos ja nyt tarttis uuden. Ekassa ei ollut mitään sinne päinkään, mutta hihii! löyisn nämä!

Washiteippejä, melkein ilmaiseksi. Normaalisti ainakin 3 €/kpl

Sweet talker -sokerikko. 2 €, ovh 30£ Hahahhahhaaa!

Pieniä teepannuja, yht. 2 €

Kerrankin lykästi tuolla, normaalisti ne on kyllä todella hintatietoisia. Siellä oli joku retrokattila 50 euroo ja lasten Armani-merkkinen pitkä t-paita 20 €. Toiselta kirppikseltä ostin My Melody tyynyliinan, se makso 2,5 €, aika kallis kyllä. En olis ostanut jos hitna olis ollut esillä. Siellä olis ollut toaster oven, mut makso kakskymppii. Ei sit viittitty ostaa. Ei ollut edes mikään hyvä merkki. Ja olishan joku huonompi merkki tosi nolo. Mitä naapuritkin ajattelis, jos ne tietäis. Ja se yks kyylä varmasti kyllä onkis sen selville.

Eilen sitten myös skräppäsin. Sain kaksi sivua valmiikis. Olen nyt kovasti sitä mieltä, että meinaan saada vuoden 2012 tehdyksi kotona. Olis se hienoo! Mulla ei ole kyllä sitte enää albumeita. Hitto, kun en tajunnut jenkeistä ostaa. Ebayssäkin eilen vietin pitkän tovin, melkein jo tilaten, mut sit jätin homman kuitenkin kesken. Ärsyttää olla pitkästynyt.

Tossa uuden vuoden sivussa noi säikeet on tehty ompelemalla. En muista, että olisin aiemmin ommellut skräppisivuihini. Oli hauskaa.

On hassua, ja vähän tylsääkin miten mun kaikki sivut tuppaa olemaan samanlaisia. Mut sit taas toisaalta, jos mä just tollasista sivuista tykkään, niin mikse sitten tehdä jotian muuta.

Mitä toivoisin saavani aikaiseksi tänään?
* hammaslääkärin valinta ja ajan varaus. Oon pitkittänyt tätä jo aika kauan.
* synttärisivut.
* ehkä jotain ompeluu?

Pinpula osti jenkeistä tollasen popcornijutun. Silä oli ihan hauska tehdä, mutta jätteen määrä oli melkoinen. Hitto, mitä tuhlausta. Siis ei tietenkään se, että yhden kerran tollasta kokeilee, mutta jos se on ihan normi tapa tehdä siellä popcornia ja niitä on kuinka monta sataa miljoonaa? (316)

Ehkä ollaan menossa vielä Tukholmaan tänä kesänä, ihan vaan kahdestaan. Olis aika kivaa, kun matkustaminen on niin kivaa. Vaikka en tiedä miten siihen laivailuun suhtautua. Enkä kyllä lentääkään haluaisi. Ihan sama.

Jotenkin haikeana lukee ihmisten postauksia siitä, kuinka ne on päässeet opiskelemaan jotain mitä ovat halunneetkin. Ei siinä, isosti onnea kaikille. Miksen mä hakenut mihinkään? No ehkä ihan hyvä juttu, niin voi keskittyä niihin kirjoituksiin. Niinku mä pystyisin keskittymään yhtään mihinkään. Ja vaikka mulla oli kuinka paljon aikaa lukea en lue siltikään.

Moi nyt, akkukin loppuu! (Odotan todella innolla sitä pinkkitukkaista nukkea! Pakko saada se!)

xoxo, Raisa

Dexteristä ehkä sit huomenna.

Pari leffa-arvosteluu

July 3, 2013, 12:13 am

≫ Next: Blogeista ja syyllistämisestä.

≪ Previous: George Clooney halus nähdä mun nukketalon!

$

0

0

Oltiin eilen siipan kanssa treffeillä. Ensin vein sen syömään Mayaan. Samperin hyvää ruokaa! Otettiin tuttuun tapaan alkupalaksi paistettuja/paahdettuja/? tortillloja, salsaa ja avocadokastiketta. Listat oli vaihtuneet sitten viime käynnin -- onneksi olivat säästäneet ton! Pääruoaksi nro 25, eli kasvissalaatti. Kuulostaa ihan köykäseltä, mutta siinä oli proteiinia naapuripöytäänkin jaettavaksi. Oli tofua, cashew pähkinöitä ja papuja. Ja tietenkin salaattia, marinoituja? kasviksia, siivu ihan parasta ananasta, kurkkua nätisti rullattuna ja mitähän vielä? (avocadoa.) Todella hyvää ja täyttävää!

Ja sit mentiin elokuviin. C ei yhtään tiennyt mitä katsomaan, kielsin salin ulkopuolellakin katsomasta oven yläpuolella olevaa näyttöä, jossa se nimi luki. Melkoinen yllätys oli, kun se tajus että vein sen katsomaan homodokkaria. Se oli kyllä aika pitkäveteinen. Ei ollenkaan niin hyvä kuin odotin. Eikä C myöskään siitä ollut järin innoissaan. Sit mentiin kotiin. Antaisin 7,5. Hyvä yritys. Kuten C sanoi: "Library movie", eli sellainen, jonka olis voinut lainata kirjastosta sitten aikanaan.

Viime viikolla C vei mut lähiteatteriin, josta tykkään tosi paljon. Kun siinä on vaan yksi sali ja se ei ole mikään mahtipontinen ketju. On kiva jakaa rahojaan vähän tasapuolisemmin, tuumin minä. Niin, katsottiin Teräsmies. Niin paska elokuva kuin voi olla. Siis sellasta kuraa, et olin ihan valmis lähteen kotiin alkuminuuteilta lähtien. Oikeen suuren luokan taistelukohtauselokuva. Tavallaan se oli kuin pornoa, mutta seksin sijaan oli taisteluita. Juonesta ei tietoakaan. E suosittele. Ei edes "kirjastoelokuvaksi". Arvosanaksi 5. Sorry.

Kaikkea paskaa ollaan kotonakin katsottu, mutta enhän mä niiden nimiä muista. Olen myös itsekseni katsonut pari Marilynin elokuvaa: Piukat paikat ja Kuinka miljonääri naidaan. Molempia voin suositella. En todellakaan ole mikään klassikoiden ystävä, mutta kyllä noissa vanhemmissa elokuvissa oma viähätyksensä on. Ja sitä paitsi noi molemmat oli myös ihan elokuvina hyviä. Jotenkin kummaa, et Marilynin rooli kuitenkin aika pieni ja jotenkin niin passiivinen. Niinko se olis niissä mukana vaan koristeena, Marilyninä.

Eilen myös skräppäsin parit synttärisivut, tyyliin: kunhan nyt saan alta pois...Eli ei mitään mestariteoksia, mutta tulipahan tehtyä ja synttärikansio päivitettyä ajan tasalle. Kamala, miten viime vuodet menneet ilman hillitöntä kuvien räpsintää, tai sitten olen vaan niin epäjärjestelmällinen, etten löytänyt tilaushetkellä kaikkia kuvia. Whatever.

Tilasin myös hammaslääkäriajan! Ihan naurettavaa, mutta olen todella tyytyväinen itseeni tämän johdosta. Facebookissa joku sitten sanoikin jo, että seuraavaksi aika gynekologilta. Siihen en ihan vielä kyllä kykene, vaikka aika olis jo. Hitto. Pitikin muistuttaa! Melkoinen remontti suussa tulossa. EI yhtään huvittais. No, onneks on toi palvelusetelikokeilu, ettei tarvii puolta vuotta odottaa, vaan voi itse listasta valita yksityisen, ja saada jopa edullisemmin kuin terveyskeskuksesta. Mulle se kone sanoi, et olis kunnallallisessa hammashoidossa maksanut n. 200, mikä kyl oikeastaan aika vaikee uskoa, kun ei sitä työtä nyt niin kamalasti ollut. No, joka tapauksessa, mä valkkasin sellaisen, jolla työn hinnaksi tulis n 158 euroo. Vielä halvemmallakin olis päässyt, jos olis mennyt mieshammaslääkärille, mut mähän en mene.

Tiiättekö, silloin kolme? vuotta sitten, ko sairastuin siihen masennukseen ja sain lääkityksen, niin mulle tuli niistä lääkkeistä ihan kamala olo, silleen et mun mielialat heitteli yhden päivän sisällä ylös ja alas. Se oli todella kuumottavaa. Ja se lääkäri kieltäytyi vaihtamasta, sanoi vaan että kokeillaan nyt vielä jonkin aikaa, kyllä se siitä tasaantuu. Onneks siinä tuli sit vielä jotain nukahtamisvaikeuksia tai jotain, ja siihen se sit reagoi, niin että vaihdettiin johonkin toiseen. Ja nyt sit toi uus lääkäri sanoi, et bipolaariset ihmiset reagoi tavallisiin masennuslääkkeisiin usein kovin sahaavilla mielialan muutoksilla, ja kun mä kerroin omistani, niin ne oli just sellasia. Ei siinä, se mun eka lääkäri oli ihana, vaikkakin ihan perustyöterveyslääkäri, eikä silleen perehtynyt näihin asioihin, mut kyl mun tekee mieli sanoa, et lääkärit vois kyllä joskus kuunnella niitä potilaitaan, ei me aina olla väärässä tuntemuksinemme.

Viime yönä näin unta, et oltiin tosi rikkaita. Rikastuttiin mun tekemillä lasisilla kissavaaseilla...hmmm...

Mulla on pikkuhiljaa lakanut kerääntymään nukke-energiaa. Se ei vielä ole puhjennut ihan kukkaan, niin että tekis mieli kaivaa niitä esiin pölykerrosten alta, mut ehkä vielä pian :)

Ei muuta! Suloista suvea!

xoxo,
Raisa