Rakastan lahjoja! Niiden antamista ja saamista. Enkä aina osaa päättää, että kummasta tykkäisin enemmän. Molempia suorastaan rakastan hyvin lapsekkaalla tavalla. Vaikkei lapset taida lahjojen antamisesta ihan kauheasti tykätäkään, korkeintaan siitä Ooh! ja Aaah!:sta, mitä niidne antamat lahjat saattavat saada aikaiseksi.
(aloin muuten eilen ruokkimaan lintuja ja oravia, kun yksi talitintti tuli meidän takaoven ovenkahvalle ruokaa vaatimaan! Se lensi siihen ainakin 7 kertaa katsomaan meidän touhuja, ymmärsin siitä sitten, että on aika aloittaa talviruokinta. Nyt on piha taas entiseen malliin täynnä vilinää ja vilsekttä.Ehkä tietynlaista lahjontaa tämäkin?)
Niin, mulla on joitakin sellaisia kavereita, jotka aina silloin tällöin muistaa mua jollain ihanalla pienellä, ja ennen kaikkea sellaisella, josta ne ei ole itse joutuneet maksamaan. Tai siis ovat tietenkin, mutta niin ettei niitä ole aikoinaan ostettua minua varten. Esimerkki A. Olen nyt kahdesti saanut Järvenpäästä viestiä, että olisi barbien "sälää" kerättynä minua varten. Ja molemmilla kerroilla olen saanut sellaisia nostalgiapläjäyksiä, että ne ovat kannatelleet minua viikkoja! Eilen illalla juuri purin yhtä tälläistä kassia, jonka aiemmin päivällä olin käynyt hakemassa. Siellä oli Daisyn ruokapöytään, joka minullakin joskus ollut, tallella vielä kaikki viini- ja konjakkilasit, muutama vesi- ja shampanjalasikin oli, ja tarjotin ja kulho. Ihanat! Ja paljon, paljon kaikkea muuta!
Esimerkki B. Kaveri palautti kakkukupuja jne. ja samalla toi pienen nipun kankaita. Ihan siis pieniä palasia, ei mitään pakkoja, vaan pieniä somia palasia japanilaisia kankaita, jotka ovat juuri omiaan nukenvaatteiden tekoon. Samaiselta kaverilta sain joskus RE-ment mansikkasetin, joka hänellä itsellään oli jo kertaalleen.
Tälläisten lahjojen vastaanottaminen on ihanaa, kun ne oikeasti ilahduttaa, niistä ei tule sellaista oloa, että voi hitto, nyt mun pitää hommata sille jotain ja kun tietää, että hyvässä lykyssä lahjan antaminen saattaa vielä hyödyttää sitä toistakin osapuolta. Usein joo, esim tapauksessa A annettiin turhaa tavaraa pois omista nurkista. Ehkä esimerkissä B kankaille olisi löytynyt omaakin käyttöä, mutta ainkain antaja sai antamisen ilon :)
Ja mulla taas päätynyt niin paljon niistä saaduista aarteista ihan kunniapaikoille, erityisesti nukketalossa. Ettei ne missään tapauksessa ole sellaisia, jotka päätyy täällä sitten meidän nurkkia tukkimaan. Ne, mitkä ei käyttöön jää jatkaa sitten matkaansa eteenpäin. Paitsi, että Barbien ruokatarvikkeita en vaan raaski laittaa kirppiskasaan, vaan ne, jotka ei tule omaan käyttöön päätyy muovikassiin, johon kerään "näitä en pysty laittamaan pois" tavaroita. Ehkä joskus? (ehkä ei!)
Ja saaduista kankaistakin on niin paljon hauskempi ommella kuin kaupasta ostetuilla. Nytkin on kaksi mekkoa tekeillä, joista toinen (onnistuttuaan) päätyy hyvinkin mahdollisesti kankaiden antajan nukkejen ylle :)
Mitä nyt sitten yritän tällä postauksellani sanoa, että sellainen pyyteetön lahjonta on ihanaa. On ihanaa antaa ja on ihanaa saada. Ei aina tarvitse tilien olla tasan, eikä niitä tilejä tarvitse edes seurata. Mutta lahjojen pakolla ostaminen ei taas ole yhtään kivaa. Esim. jouluna tuskassa etsiä jotain, joka ei saisi lahjan saajaa kiusalliseen tilanteeseen, että missä mä nyt säilytän tätä siihen saakka, kun toi tulee uudestaan käymään...Ruoka on muuten aina todella hyvä keino lahjoa. Kunhan on tietoinen saajansa ruokarajoitteista :D
Ei muuta! Hauskaa alkanutta viikkoa! Mulla muuten toista viikkoa oikeassa kädessä erittäin todennäköisesti jännetupentulehdus. Melko syvältä. En ole malttanut lepuuttaa sitä, vaan tehnyt puutarhahommia ja kanniskellut asioita ja leikellyt kankaita (lopulta jouduin kyllä pyytämään Mr. C:n apuun, kun ei vaan onnistunut ilman vihlovaa kipua), lopulta niin, että se pe? iltana narisi! Oikeesti. Kun väänsin rannetta, kuului siitä lihaksesta ranteen ja kyynärpään välissä natinaa.
Oltiin muuten treiffeilläkin, siitä vaikka huomenna. Nyt mentävä!
xoxo,
Raisa
(aloin muuten eilen ruokkimaan lintuja ja oravia, kun yksi talitintti tuli meidän takaoven ovenkahvalle ruokaa vaatimaan! Se lensi siihen ainakin 7 kertaa katsomaan meidän touhuja, ymmärsin siitä sitten, että on aika aloittaa talviruokinta. Nyt on piha taas entiseen malliin täynnä vilinää ja vilsekttä.Ehkä tietynlaista lahjontaa tämäkin?)
Niin, mulla on joitakin sellaisia kavereita, jotka aina silloin tällöin muistaa mua jollain ihanalla pienellä, ja ennen kaikkea sellaisella, josta ne ei ole itse joutuneet maksamaan. Tai siis ovat tietenkin, mutta niin ettei niitä ole aikoinaan ostettua minua varten. Esimerkki A. Olen nyt kahdesti saanut Järvenpäästä viestiä, että olisi barbien "sälää" kerättynä minua varten. Ja molemmilla kerroilla olen saanut sellaisia nostalgiapläjäyksiä, että ne ovat kannatelleet minua viikkoja! Eilen illalla juuri purin yhtä tälläistä kassia, jonka aiemmin päivällä olin käynyt hakemassa. Siellä oli Daisyn ruokapöytään, joka minullakin joskus ollut, tallella vielä kaikki viini- ja konjakkilasit, muutama vesi- ja shampanjalasikin oli, ja tarjotin ja kulho. Ihanat! Ja paljon, paljon kaikkea muuta!
Esimerkki B. Kaveri palautti kakkukupuja jne. ja samalla toi pienen nipun kankaita. Ihan siis pieniä palasia, ei mitään pakkoja, vaan pieniä somia palasia japanilaisia kankaita, jotka ovat juuri omiaan nukenvaatteiden tekoon. Samaiselta kaverilta sain joskus RE-ment mansikkasetin, joka hänellä itsellään oli jo kertaalleen.
Tälläisten lahjojen vastaanottaminen on ihanaa, kun ne oikeasti ilahduttaa, niistä ei tule sellaista oloa, että voi hitto, nyt mun pitää hommata sille jotain ja kun tietää, että hyvässä lykyssä lahjan antaminen saattaa vielä hyödyttää sitä toistakin osapuolta. Usein joo, esim tapauksessa A annettiin turhaa tavaraa pois omista nurkista. Ehkä esimerkissä B kankaille olisi löytynyt omaakin käyttöä, mutta ainkain antaja sai antamisen ilon :)
Ja mulla taas päätynyt niin paljon niistä saaduista aarteista ihan kunniapaikoille, erityisesti nukketalossa. Ettei ne missään tapauksessa ole sellaisia, jotka päätyy täällä sitten meidän nurkkia tukkimaan. Ne, mitkä ei käyttöön jää jatkaa sitten matkaansa eteenpäin. Paitsi, että Barbien ruokatarvikkeita en vaan raaski laittaa kirppiskasaan, vaan ne, jotka ei tule omaan käyttöön päätyy muovikassiin, johon kerään "näitä en pysty laittamaan pois" tavaroita. Ehkä joskus? (ehkä ei!)
Ja saaduista kankaistakin on niin paljon hauskempi ommella kuin kaupasta ostetuilla. Nytkin on kaksi mekkoa tekeillä, joista toinen (onnistuttuaan) päätyy hyvinkin mahdollisesti kankaiden antajan nukkejen ylle :)
Mitä nyt sitten yritän tällä postauksellani sanoa, että sellainen pyyteetön lahjonta on ihanaa. On ihanaa antaa ja on ihanaa saada. Ei aina tarvitse tilien olla tasan, eikä niitä tilejä tarvitse edes seurata. Mutta lahjojen pakolla ostaminen ei taas ole yhtään kivaa. Esim. jouluna tuskassa etsiä jotain, joka ei saisi lahjan saajaa kiusalliseen tilanteeseen, että missä mä nyt säilytän tätä siihen saakka, kun toi tulee uudestaan käymään...Ruoka on muuten aina todella hyvä keino lahjoa. Kunhan on tietoinen saajansa ruokarajoitteista :D
Ei muuta! Hauskaa alkanutta viikkoa! Mulla muuten toista viikkoa oikeassa kädessä erittäin todennäköisesti jännetupentulehdus. Melko syvältä. En ole malttanut lepuuttaa sitä, vaan tehnyt puutarhahommia ja kanniskellut asioita ja leikellyt kankaita (lopulta jouduin kyllä pyytämään Mr. C:n apuun, kun ei vaan onnistunut ilman vihlovaa kipua), lopulta niin, että se pe? iltana narisi! Oikeesti. Kun väänsin rannetta, kuului siitä lihaksesta ranteen ja kyynärpään välissä natinaa.
Oltiin muuten treiffeilläkin, siitä vaikka huomenna. Nyt mentävä!
 |
| Eläinten päivän tunnelmia perjantailta. |
 |
| Phoenix on hiukan liika katsonut piirrettyjä |
 |
| Uusin (ja viimeinen?) tyttö Astrid |
 |
| Ihana diorama |
xoxo,
Raisa